Haisua ja kompurointia

Eilen töistä kotiin mennessä siellä odotti kaamea kaso (=kakkashow). Koirat saivat toissailtana semmoiset barf-kaupasta ostetut peuran sääriluut, ja näköjään harvoin kun semmoisia saavat, niin ei pakki kestänyt. Blondi oksensi toissayönä pari kertaa, luu kun tuli syötyä melkein kokonaan, ja se ei sulanutkaan mahassa. Sille ei näköjään voi antaa mitään suurempikokoista herkkua. Pommilla epäsopivuus ilmenikin haisevammalla tavalla. ja sain siis siivoilla neljä kakkakasaa pois nurkistamme. Kiva mennä töistä kotiin, kun ovella iskee vastaan semmoinen järkyttävä ja vedet silmistä vuodattava lemu. Onneksi äksyliini oli sentään tajunnut käydä nurkassa lattialla, eikä parhaalla matolla niinkuin olisi voinut odottaa. Niin nolon ja syyllisen näköinen se oli, että syyllisestä ei ollut epäilystäkään.

Illalla oltiin Länsi-Teiskossa maneesilla treenailemassa. Molempien koirien molemmat radat meni huonosti, eikä vika ollut niissä vaan minussa. Joinain päivinä sitä vaan tuntuu olevan vähän hitaalla. Eikä koiraa voi syyttää huonosta kontaktista, jos ei itse muista antaa käskyä ollenkaan. Sain taas kerran myös huomata, kuinka kömpelö olen. Mulle on jostain syystä takaperin juoksu ja nopeat etenevät valssit kovin vaikeita, varsinkin tuolla upottavalla maneesihiekalla. Tuli sitten kompuroitua, törmäiltyä esteeseen ja kaaduttua, kun ei jalat toimineet niinkuin piti. :o) Kiukustuin ja vaihdoin ohjauskuvion toisenlaiseksi, enemmän minulle sopivaksi, mutta kenties koiralle hitaammaksi. Mulla on hyvä rytmitaju, ja kaikenmaailman aerobiceissä ja latinotansseissa pärjään, mutta koiran kanssa valssaaminen ei vaan tule sillai luontaisesti takaraivosta. Ehkä johtuu musiikin puutteesta? ;o) Itelle tulee kömpelo ja tyhmä olo, ja koirakin ihmettelee, että mitä toi akka kompuroi. Treeniä, treeniä vaan. Pitäisi varmaan joskus lähteä vapaaharjoittelemaan ihan ilman koiria, juoksisi itse vaan niitä ohjauskuviota ja pyörisi valsseja... Sit viimeistään saisin sen mielenvikaisen tuomion.