Yhteenottoja

Narunjatkona-blogissa kerrottiin koirien ottaneen kunnolla yhteen. Onneksi mitään vakavaa ei käynyt ja suihkun avulla koirat oli saatu irrotettua toisistaan.

Terriereihin tottumattomien ihmisten on lähes mahdoton ymmärtää, kuinka sisulla ja itsepäisesti koiramme saattavat puolustaa omaa kunniaansa. Parsoneiden omistajien yleinen ongelma tappelutilanteessa on saada koirat irti toisistaan, ne kun pitävät puruotteensa kiinni vaikka kuinka huudat ja revit, ja samalla aiheutat itse vaan lisävahinkoa. Pommi on kerran käynyt mun äidin vanhaan kääpiösnautseriin täällä tavoin kiinni, kun luuli sen vieneen rakkaan vinkulelunsa. Mun rakas äitihän oli heti viemässä raivohullua Pommia lopetuspiikille, kun eihän tuommoisen kanssa uskalla elää... :o(

Blondi kun tuli pentuna taloomme, niin Pommi oli nähnyt sen jo muutaman kerran lenkillä ja häkissä. Itse kotiin saapuminen sujui silloin suht hyvin, mä tarkoituksella toin Blondin sylissäni ja osoitin Pommille, että tämä on mun kaveri, se saa tulla tänne. Pari tuntia meni hyvin, haisteltiin, tutustuttiin paikkoihin, yms. Kun tilanne näytti olevan ok, niin minä rupesin laittamaan ruokaa ja silloinen mieheni lähti käymään kaupassa. Ei mennyt kauaa kun Pommi kävi Blondin kimppuun ihan raivopäänä. Syytä en tänäkään päivänä tiedä. Blondi ei taistellut lainkaan vastaan, mutta Pommi oli silti päättänyt ilmeisesti tappaa tuon tungettelijan. En muista miten sain Pommin irrotettua, mutta Blondi pääsi lopulta sohvan alle pakoon ja Pommi ei sinne mahtunut. Paniikissa soitin mieheni kotiin kaupasta ja rupesin tutkimaan Blondin saamia osumia. Muuten se oli päällisin puolin kunnossa, mutta se kiljui ihan suoraa huutoa ja sen toinen silmä oli veressä ja muurautunut umpeen. Mä menin ihan paniikkiin, että nyt se on sit kuurouden lisäksi sokeakin. Kamalaa kyytiä ajettiin päivystävälle eläinlääkärille Nokialle, ja koko automatkan Blondi itki ja huusi. Minä vollotin ja syytin itseäni tapahtuneesta, kuten syytti myös rakas mieheni. Eläinlääkäri sai Blondin silmän putsattua ja tutkittua ja rupesi rauhoittelemaan sen jälkeen minua. Ei tämä sokeaksi tullut, ei hätää. Hammas on osunut tuonne silmäluomen sisäpuolelle, onni on ollut siis matkassa. Silmä on ihan ehjä.

Nykyisinkin Blondi alistuu heti Pommille. Yhteenottoja on ollut ihan yhden käden sormilla laskettava määrä tuon saapumisen jälkeen, *koputtaa puuta*. Välillä jopa ylpeänä ihmettelen Pommin hermoja Blondia kohtaan, se kun käy haistelemassa Pommin suuta sen syödessä puruluuta tai läppäisee tassulla päähän kesken toisen unien. Ainoa, mitä Pommi ei siedä, on minun huomioni varastaminen. Jos Pommi istuu sohvalla mun vieressä rapsutettavana, niin silloin ei ole Blondilla asiaa sohvalle. Ja sen Blondi ymmärtää onneksi itsekin.

Kaikenkaikkiaan tyttöjen yhteiselo sujuu erittäin hyvin. Ne saattavat jopa nukkua kylkikyljessä sohvalla, ja on hellyyttävää nähdä kuinka Pommi leikkiessään "muka" alistuu ja antaa Blondin kurmuuttaa itseään. Ei ehkä uskoisi, kun tietää sen tosiasian, että Pommi ei siedä Blondia lukuunottamatta muita koiria lainkaan.