keskiviikko 2. tammikuuta 2008

Terve taas...

...ja mukavaa uutta vuotta. Ollut vähän taukoa bloggailun suhteen, kun uudessa kodissa ei toimi vielä netti. On muuten ihmeen avuton ja hermostunut olo, kun ei pääse nettiin moneen päivään. Kiva riippuvuus kehittynyt siitäkin.

Viime perjantaina muutettiin mun tavarat uuteen kotiin. Apujoukkoja oli muutama henkilö, kiitos kaikille avusta. Työkaverilta sain lainaksi semmoiset nokkakärryt, ne olivat suurena apuna laatikoiden siirtämisessä. Lauantaina oli vuorossa T:n tavarat, jotka juuri ja juuri saimme mahtumaan asuntoon sisälle. Siinä vaiheessa kun kämppä on täynnä pahvilaatikoita ja ei ole edes tilaa ruveta purkamaan niitä, meinasi tulla itku. Roskiin ja varastoon lähti aika paljon erinäisiä tavaroita, ja nyt kotimme näyttää jo oikein mukavalta. Muutama laatikko on purkamatta, ja niin tuleekin olemaan ennen kuin saamme hankittua uuden kirjahyllyn ja työpöydän.

Jonkinlaisia arvokeskusteluja on käyty menneen viikonlopun aikana. Mä olen todella nipo ja tarkka sisustukseen liittyvissä asioissa, ja värejen suhteen muutenkin. Esim. sinistä väriä en jostain syystä siedä lainkaan. Ja T:llä oli tottakai sininen nojatuoli, matto, pöytävalaisimia, jne... Jalkapalloon liittyvät taulut (!), erinäiset kasat mitaleja ja pokaaleja..., kinastelun aiheita kyllä löytyy. Ja "ihmeekseni" T. ei anna periksi kovinkaan helpolla. Kommentti "On tää munkin koti, pitää täällä olla mullekin tärkeitä tavaroita" laittaa jopa meikäläisen hieman miettimään omaa kusipäisyyttäni...

No kuinka kävikään? Loppu hyvin, kaikki hyvin. Sinisestä luovuttiin. Tuoli myyntiin, lamput roskiin, mutta matto sai jäädä. Se oli niin tumma sininen, ja siinä on pajunarua seassa, että näyttää lähinnä mustalta. :o) Jalkapallo aiheiset taulut ja viirit pihavaraston seinälle. 1 erittäin tärkeä lempparijoukkuuen taulu pääsi vessaan, mikä oli minulta suuri myönnytys. Suurin osa pokaaleista ja mitaleista varastoon, vain SM-tasoiset jätettiin esille ja niille pitäisi hommata joku kaappi tai lipasto säilytyspaikaksi. Kirjahyllyn päälle ne eivät pääse. Miksi niiden pokaalien pitää olle niin helkkarin isoja ja rumia?? Joku lasiveistos ajaisi saman asian ja olisi paljon nätimpi siellä hyllyssä...

Koirat ovat tänään ekaa päivää keskenään kotona. Aika hermona ja levottomia ne ovat olleet, eivät oikein uskalla/malta edes päiväunia nukkua. Pelkästään varastossa tai kaupassa käynnistä on noussut kamala itku ja ulina. Naapuriparat. Työhuoneessa on ikkunan edessä sohva, jonka selkänojalla tytöt voivat istua ja katsella etupihalle. Luulisi siinä ajan kuluvan. Myös takapihalle ne näkevät olohuoneesta, mutta siellä ei ole mitään katseltavaa, pelkkää nurmikkoa vaan. Tosi paljon ne ovat leikkineet ja riehuneet keskenään, juosseet ihan kamalaa rallia niin, että matot on kasassa koko ajan. Sellainen tavallinen luistonestoverkko paksun lankamaton alla ei auta mitään, pitäisi varmaan liimata ne kiinni parkettiin, jos haluaisi mattojen pysyvän paikallaan.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Lohdutukseksi voin kertoa, että meillä kaikki matot, joissa on ollut paperinarua seassa, eivät kestä kovin kauaa parsonrallia :D Mun sympatiat on sun puolella, mää inhoan kanssa sinistä! Joo se on ihan ihmeellistä, kuinka miehet ei aina tajua antaa periks, vaikka ne hyvin tietää että jossain vaiheessa ne kuitenkin joutuu antamaan periksi ;)

Anonyymi kirjoitti...

Mäkin inhoan nykyään sinistä. Entisessä kodissa kaikki oli sinistä. Inhoan myös pokaaleita. Mutta ehkä niille ois hyvä olla joku kiva kaappi vaikkapa siellä työhuoneessa. Mun yhdellä kaverilla oli hauska huone rakennettu miehelle, vanhasta vaatehuoneesta. Ei siellä mitään ikkunaa ollut mutta mies oli tyytyväinen ku sai siellä pitää jotain törkeitä tavaroitaan esillä ja sillä oli siellä iso tietokonepömpelisysteeminsä. Ei se tosin kivalta tunnu sullkea mies vaatehuoneeseen, mutta on sillä miehellä siinä pointtinsakin kun sanoo että pitää olla jotain omaakin yhteisessä kodissa :)

Jos me joskus päästään muuttaan yhteen, mä saan paljon arvokkaita antiikkihuonekaluja. En vain tiedä mitä niille tekisin, kun ei ole ehkä oikein mun tyyliä. Yks ratkasu on laittaa sen verta iso kämppä et miehellä voi olla oma huone niille rakkaimmille mitä haluaa pitää.

Mirka kirjoitti...

Onnea uuteen kotiin!