Viime yön aikana oli satanut kunnon kerros puhdasta ihanaa lunta. Koirat olivat aamulenkillä innoissaan kun rapa ei roiskunut, ja minäkin kiitin Luojaa siitä, että ei tarvi pestä tassuja. Heti oli valoisempaa ja mieli pirteämpi, mutta haittapuoli löytyi heti työmatkalla. :o( Työmatkani kesti normaalin 20 minuutin sijasta 50 minuuttia, kun Särkänniemen mäessä oli jumissa kolme rekkaa ja yksi bussi. Semmoinen kaksi-osainen rekka oli linkussa siinä keskellä tietä ja muut eivät päässeet vauhdilla ohi, niin jäivät itsekin jumiin.... Luulisi, että me täällä Pohjolassa oltaisiin totuttu lumeen ja jäähän, mutta ei se niin ole, aina se talvi "yllättää".
Kuva: Milan Kolarovic
3 kommenttia:
Heissan. Aattelin linkittää sun blogin omaani koska vierailen täällä aika usein ja tajusin juuri että en ole linkitystä vielä tehnyt. Se varmaan passaa.
Laura! Olen jonkun toisen parsonblogista aikanani tänne löytänyt ja huomaan aina palaavani lukemaan kuulumisiasi ja mielipiteitäsi elämästä. Olet ihaltavan rohkea ja reipas tyyppi :oD tulen aina hyvälle mielelle kun huomaan, että sellaisia ihmisiä on oikeesti olemassa! Hiukkasen ehkä tulee omat "nuoruuden toilailut"-mieleen niin on jopa vähä nostalgista muistella, et " just tollee mäkin tein" ja hymyillä vähä haikeena perään kun on jo aikas kehäraakki täti-ihminen!
Tsemppiä, jatka samaan malliin vaan!
- Taija ja parsonit Merlin sekäs Lucy ja Roxie-russelli
p.s. yhden asian opettelin vaikeimman kautta, pyytään anteeksi ja oikeesti nöyrtymään joskus - vaikka olenkin aina oikeassa - olin niin hiton ylpee et oli varaa vähä karistaa. Mut siihen meni kyllä 40 -vuotta...
Kiitos kommenteista. Toki meidät saa linkittää, mäkin käyn seurailemassa Upin kuulumisia usein. :o)
Kiitos myös Taijalle kommentista, olet varmasti ollut samanlainen totuuden torvi kuin minäkin. Mulla on valitettavasti edessä vielä tuo nöyräksi opettelu, anteeksi sentään osaa pyytää, mutta siihen se jää. :o( No, jos sulla meni 40 vuotta, niin ehkä mäkin vielä opin... :o)
Lähetä kommentti