Pimpeli Pom

Mä saan rakkaan pianoni takaisin torstaina. Edelliseen tai sitä edelliseen asuntoon se ei mahtunut, joten se on ollut kummitädilläni "hoidossa" pari vuotta. Torstaina tulee kaksi riuskaa palomiestä kantamaan sen, tädiltäni kerrostalon kolmennesta kerroksesta Jankasta meille rivariin Villilään. Aika kallista lystiä, mutta eihän tuota kukaan omin avuin pysty kuskaamaan. Mun piano on 70-luvulta, eikä mikään ihan halvin mahdollinen rupu. Siksi sillä on painoa noin 300 kg, ja kokoakin ihan kiitettävästi. Onneksi mun tehtävä on vaan lukita koirat toiseen huoneeseen, avata ovi ja osoittaa paikka. :o) Kiva päästä taas soittamaan, olen jopa ajetellut käydä pianotunneilla jossain. Koirat ei mun musisointia hirveästi arvosta. :o/ Pommi rupeaa ulvomaan kuono kattoa kohden kun soitan huilua, ja pianoa soittaessa Blondi kiipeää ja hyppii koko ajan syliini. Se ei kestä, että joku muu asia tai esine saa mun täyden huomion. Hieman koulutusta siis edessä, tai sitten opettelen soittamaan koira sylissäni...