Viikonloppukuulumiset

Viikonloppu meni jälleen kerran nopeasti, vaikka hirveästi ei edes ollut mitään kummempaa ohjelmaa. Lauantaina nautimme ulkoilusta, ja kävimme tutkimassa (kerrankin valoisalla) lähialuieiden uusia polkuja ja kävelyteitä. Kävimme mm. Raholan siirtolapuutarhassa, missä on talvisaikaan ihanan autioita. Se on siis suuri alue, joka on täynnä pieniä monennäköisiä ja herttaisia mökkejä, pienellä pihalla. Talvella siellä ei "asu" kukaan, joten ihan rauhassa saatiin käppäillä ja ihastella.

Sunnuntaina kävivät T:n vanhemmat meillä ekaa kertaa kylässä. Hieman jännitti, kun T:n äiti on ihan kamala hössöttäjä, tai jostain syystä hän tuntee tarpeelliseksi vetää semmoista roolia minun läsnäolessani. Kaikki meni kuitenkin erittäin hyvin, Pommi meni rohkeasti heti tervehtimään ja rupesi sitten kantamaan vinkulelua vieraillemme, että "voisitko heittää?". Olimme T:n kanssa vieraita vastassa ulkona, ja tulimme kaikki yhtäaikaa sisään. Olen havainnut tämän keinon auttavan Pommia hyväksymään tulijoita, ja silloin ei kuulu myöskään ovikellon kiihdyttävää ääntä. Blondin kanssa ei ollut mitään hätää, se parkkeerasi heti vieraiden syliin, kun he pääsivät sohvalle. Johon kauhistunut reaktio äidin puolelta oli: "ei kai koirat sohvalle saa tulla?!". Kyllä ne saa. Saavat mennä myös sänkyyn. "Ai teidän sänkyyn, samaan missä TE nukutte?". Niin, juuri sinne. "Meillä ette kyllä pääse sohvalle, ei koirien kuulu sohvalla olla!". Johon minä hiljaa mielessäni mietin, että nämä koirat tuskin ikinä tulevat teille kylään, jos se vaan minusta on kiinni... Hyi mua.

Illalla oli T:n kanssa puhetta Pommin käytöksestä. Hän on myös huomannut, että Pommi on ollut uudessa kodissa nyt paljon rennompi, leikkisämpi ja vapautuneempi. Se haastaa Blondia leikkimään, joka lenkin jälkeen sisälle tullessa otetaan semmoiset riehupainit. Se tulee sohvalle viereen tai jopa syliin, on yrittänyt sänkyyn meidän kanssa nukkumaan, ja kaikista ihmeellisempänä on nukkunut Blondin kanssa vierekkäin lähes kylki kyljessä. Myös tuo vieraisiin ihmisiin suhtautuminen oli erittäin positiivista. Ongelmia on siis enää/tällä hetkellä vaan lenkillä, kun vastaan tulee koiria tai suurikokoisia tai muuten kummallisen näköisiä ihmisiä. Koputtaa puuta ja toivoo trendin jatkuvan. :o)

Eilen illalla olin muutaman kaverin kanssa pelaamassa sulkapalloa. Pelattiin tunnin verran nelinpeliä, ja kivaa oli. Ollaan kaikki niin samantasoisia, että on mukava pelata yhdessä. Vatsalihaksetkin saa treeniä, kun kavereiden toilailuille ja hosumisille saa nauraa ihan kippuralla. :o) Tänään aloitan karkkilakon, jota ajattelin jatkaa vappuun saakka! Tai lopun ikääni? Miksi silloinkaan aloittaa jos on tottunut jo olemaan karkitta... Poikkeusluvalla saan syödä tummaa suklaata pari kertaa kuukaudessa VÄHÄN. Nih! ;o)