Pahvilaatikoita vesisateessa

Jos ihminen viettää koko perjantai-iltansa makaamalla vesilätäkössä makuualustalla päällään pahvilaatikko, niin tuleeko läheisten huolestua? Näin mun eilis-ilta nimittäin kului. :o)

Oltiin siis Blondin hakutreeneissä Ylöjärven Puuvuorella, ja kuukauden teemana meillä on umpipiilot. Meillä oli aukealle ripoteltu 8 kpl suurikokoisia ihmisenmentäviä pahvilaatikoita. Ainoastaan yhteen meni ihminen piiloon. Katsottiin koiran reaktioita, osaako etsiä lainkaan aukealta ja laatikoista, vai painuuko vanhasta tottumuksesta viereiseen metsään? Tunnistaako selvästi sen laatikon missä on ihminen, vai ilmaiseeko kaikissa laatikoissa olevan ihmisen hajua? Kun havaitsee laatikossa olevan ihmisen, niin miten pyrkii sen luo? Yms. Tehtiin myös sellainen harjoitus, että koira katseli vierestä kun maalimies meni laatikkoon. Sitten koira vietiin pois näköpiiristä ja maalimies vaihtoi paikkaa toiseen laatikkoon. Mites sitten käy? Kolmannessa harjoituksessa maalimies menikin viereisen metsän laitaan piiloon, ja laatikoissa ei ollutkaan ketään. Koiran ohjaaja kuitenkin opasti koiran aluksi laatikoille etsimään.

Oli kaikenkaikkiaan hyvä treeni, vaikka olosuhteet oli erittäin märät ja pahvilaatikot loppuillasta jo ihan vettyneitä. Tämmöinen homma oli monelle koiralle erittäin vierasta, ne olisivat väkisin menneet metsään etsimään. Koirat saivat selvästi käyttää aivojaan, ja muutama erittäin selkeä ahaa-elämys nähtiin kun koira hokasi mistä on kyse. :o) Blondi huiteli kanssa läheisessä metsässä aluksi. "Täällä me on ennenkin menty, miksei nyt?". Sillä kesti tosi pitkään ja se mietti tosi tarkkaan, että mitä nyt oikein tapahtuu kun en lähtenyt metsään sen perään ja kiertelin itse laatikoiden keskellä. Lopulta sen pään päällä syttyi lamppu ja se rupesi haistelemaan laatikoita. Jotkut koirat oikean laatikon löydettyään jäivät vaan tuijottamaan sitä, jotkut ryhtyivät haukkumaan. Blondi puolestaan raapi laatikkoa ja lopulta hyppäsi sinne kokonaan sisään.Olin tyytyväinen pikkuneidin suoritukseen. :o)