Tunnustus

En ole opettanut kummallekaan koiralleni kunnolla agilityesteiden kontaktien omaehtoista suorittamista. Pommi osaa hidastaa kontaktilla kun sille sanoo odota. Blondi yleensä jarruttaa vauhtia kun muistan itsekin hidastaa juoksuani siinä rinnalla. Kontaktien suorittaminen ei siis ole ollut varsinainen ongelma, kyllä niihin aina tassu osuu ja virheittä yleensä selvitään.

Eilen kuitenkin lämminhallitreeniemme vetäjä Hanna sai minut vakuuttumaan, että kyllä se omaehtoinen kontakti pitäisi Blondille opettaa. Ei siksi etteikö se osuisi siihen, vaan siksi, että minun ei tarvisi juosta aina rinnalla vaan voisin mennä jo seuraavalle esteelle. Blondi oma-aloitteisesti pysähtyisi kontaktille, ja jatkaisi matkaa vasta luvan saatuaan. Kyllähän minä tämän olen tiennyt ja ymmärtänyt, mutta kukaan ei ole suoranaisesti määrännyt mua treenaamaan sitä, ja laiskuuttani en vaan ole toistaiseksi viittinyt.

Eilen siis alkoi Blondilla kontaktien tehotreeni. Aloitimme puomilla, jonka loppupäässä on kipposessa nakin pala. Blonkku suoritti puomin ja jäi loppupäähän tönöttämään takajalat kontaktilla, etujalat matolla ja söi nakkia kiposta. Minä sitä tiuhaan tahtiin laitoin siihen lisää, ja Blondi tönötti ja söi. ja uudestaan, ja uudestaan. Nakkia rupesi tippumaan vähän hitaammalla tahdilla, välillä suoristuin, välillä liikutin jalkaa, välillä otin jopa askelta pois päin. Ja Blondi pysyy kontaktilla, ja lähtee vasta kun saa luvan. Yksinkertaista tässä vaiheessa. mutta kuinkahan sitten kun olen muutaman metrin päässä ja nakkia ei heru? Blondi kyllä tykkäsi treenistä (ihme?!), enkä meinannut saada sitä lopuksi puomilta pois. Tätä koitamme nyt sitten treenata kotonakin, vaikka vaan niin, että neidin takapää on esim. tyynyllä ja etujalat lattialla.