Myydään tohelo kauhukakara, joka ei todistetusti kuule, eikä ilmeisesti juuri näekään. Holtiton adhd-tapaus, johon ei saa mitään kontaktia ja kurinpitotoimet menevät kaikki kuuroille korville. :o)
Eilen oli taas semmoiset agilitytreenit Blondin kanssa, että huh. Kyllä on hieno ja onnistunut tunne, kun ei saa koiraan mitään kontaktia. Se ei kuuntele (daa?!), ei katsele, ei seuraa yhtään mun huitomisia tai tekemisiä, eikä pysy paikoillaan hetkeäkään. Se siis huitelee ihan omia menojaan, ei keskity ollenkaan, vaan haukkua räköttää tauotta siinä noin metrin päässä. Ei kuitenkaan anna ottaa kiinni tai tule luokse pyydettäessä. Ei suostu istumaan paikallaan, vaan kiipeillee puomille ja A:lle, niistä kun on kontaktitreenin ansiosta tullut lemppariesteitä. Siis suoraan sanottuna se pitää minua pilkkanaan ja näyttää keskisormea kentän toiselta laidalta. Selkäsaunan olisi saanut jos olisin saanut sen kiinni, mutta eihän se niin tyhmä ole. Tyytyi vaan katselemaan ja naureskelemaan kun minä raivoan naama punaisena. Keppejä (vaikeampi puoli) tahkottiin 20 minuuttia, ja yhtään onnistunutta suoritusta ei tullut. Tarviiko vielä erikseen mainita, että mulla meni hermot?!
No, ei olla menossa Riihimäen kisoihin. Onneksi. Nyt alkoi taas (ehkä viidennenkymmenennen kerran) semmoinen huomioimattomuus-kausi. Ei kai muu auta, vaikka se aina tuntuukin vaikealta ja on toistaiseksi tyssännyt parin päivän jälkeen. Mutta pakko mun on jotenkin tuolle uhmaikäiselle kakaralle saada tahkottua päähän, että agikentällä ollaan "töissä" ja minä määrään. Ei sinne mennä itsekseen hauskaa pitämään.
torstai 31. tammikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Mää tiedän ton tunteen, että se on raivostuttavaa! Piski ei kuuntele millään ja meidän sitä paitsi ei ole edes kuuro. Tekis mieli jättää se koira sinne ja lähteä yksin kotiin. Tai tarjota piski ensimmäiselle vapaaehtoiselle ;) Kyllä niihin koiriin saa mennä hermot, sehän on inhimillistä! Taisi olla Blondilla huono päivä.
Myös veli toimii agikentällä juuri näin. Vaikka todistetusti kuuleekin. Toistaiseksi tosin on aina antanut kiinni. :D
No joo, meillä on ollut välillä ihan samanlaista. Siis maailman raivostuttavinta! Älytöntä kiihkoilua, ei mitään mahdollisuutta saada kontaktia koiraan joka vaan painelee pitkin kenttää. Ja mikä mahtavinta, koira tekee valehyökkäyksiä muiden koirin luokse... Arvaa vaan kuinka monta kertaa olen pakannut koiran (kun sen on saanut kiinni) takaboksiin ja suunnannut kotia kohti? Nyt ollaan pidetty taukoa agilitystä osittain edellisten ongelmien vuoksi ja pitäisi aloitaa uudelleen. Saa nähdä miten käy! Niin, ja ei pitäisi tämänkään olla kuuro :)
Emman touhuista agilitykentillä mun ei tarvitse sulle kertoakaan... Muistutan vaan ;-D
Lähetä kommentti