Armas Joulu

Oli ja meni jo, ainakin melkein. Eilen, eli aattona, olin äitini luona ja tänään oltiin T:n vanhemmilla syömässä ja kahvittelemassa. Ihan hyvin ja rennosti on siis mennyt, ei mitään suurempia hössötyksiä tai katastrofeja. Eilen kävin myös moikkaamassa ex-anoppia ja appea, ex-mieheni siskoa ja puolisoansa ja ihanaa kummityttöäni 4 v. Hän oli askarrellut minulle rannekorun, kankaasta ja helmistä, se oli oikein aarre. Heidän perhe muuttaa parin viikosta päästä Abu Dhabiin, parin vuoden komennukselle. Jää siis aika vähälle tuo kummitytön hemmottelu. :o(

Äiti tykkäsi kovasti lahjastaan. Tein hänelle sellaisen suurehkon hartiahuivin, semmoisesta hieman pörröisestä violetista langasta. Tässä liitteenä kuva, vaikka siitä ei juuri mitään selvää saakaan. Ähäkutti, osasin hienosti tehdä pitsineuletta, vaikka sen piti olla niin kovin monimutkaista. Ei se niin "vaikeaa" ollut, mutta semmoista kuitenkin, että ohjetta piti koko ajan tuijottaa, eikä voinut keskittyä esim. elokuvan katsomiseen samalla.
















Itse sain ihan kivoja peruslahjoja. Marklundin uusimman romaanin, Frendejä dvd:llä, pyyhkeitä, paljon karkkia, viskiä, sukkia yms. T:ltä sain mm. limenvihreän tehosekoittimen. :o) Joku voisi moisesta loukkaantua, mutta itse olin moista toivonut. Sillä on kätevä tehdä koirille kasvismössöt ja itselle mansikkamargarita! ;o)

Pakkaaminen on sujunut aika hyvin. T. on ollut tänään "kamala" natsi, ja me on touhuttu ja pakattu varmaan viisi tuntia yhteen menoon. Hirveät määrät menee tavaraa roskiin, mutta yhtään ei sureta. Olen asunut tässä nykyisessä kämpässä hieman yli vuoden. Jotkut muuttolaatikot on ollut alakerran varastossa viime muutosta asti avaamatta. Tuskin niille siis jatkossakaan käyttöä on. Perjantaina olisi tarkoitus muuttaa "fyysisesti", eli silloin siirrymme asumaan uuteen kotiin. Kolme yötä muuttoon on... Koirat ovat tietysti koittaneet olla kovasti apuna pakkauspuuhissa. Tänään oli Pommi löytänyt muuttolaatikosta mun nalleni, eli Huldan. Hulda on istunut kirjahyllyssä, ja ollut siis enemmänkin koriste. Sitä eivät koirat ole saaneet retuuttaa. No, nyt Hulda on kuollut. Pommi on murhaaja.

Tekemistä riittää

No nih. Työpaikan yt:t on ohi. 13 vakituista sai kenkää, muutama lähti omasta halustaan toisaalle töihin +iso liuta vuokratyöntekijöitä ja määräaikaisia katoaa ajan kuluessa. Kivan joululahjan saivat siis monet perheet. Irtisanotuissa ei ollut mitään järkeä, en tiedä oliko heitetty noppaa vai käytetty pärstäkerrointa, kun ahkerat ja pätevät ihmiset saavat lähteä. Itse säästyin tällä erää, "kiitos" määräaikaisen sopimukseni. Ketuttaa silti läheisten kavereiden puolesta. :o(

Keskiviikkona oltiin Blonkun kanssa lämminhallitreeneissä. Ihan kivasti meni, mutta taas oli vaikeuksia neidin kärsivällisyyden ja paikkallaanpysymisen kanssa lähdössä. Hallissa on niin paljon hajuja ja on niin kiire radalle, ja mammalla on huonot namit mukana. Kuka sitä nyt paikallaan istumaan, kun voi juosta ympäriinsä ja kiipeillä puomille ja A.lle?

Treenattiin koiran eteenmenoa pitkällä hyppysuoralla, keppien vaikeampaa puolta ja meille vaikeaa rengasta. Eteenmeno meni hyvin. Blondi irtoaa ja menee kyllä tuhatta ja sataa. Keppejä treenattiin sillai, että siinä ympärillä on verkkoaitaa ikäänkuin kujana, että koiran on mentävä oikein tai törmää aitaan. Aiemmin Blondi hämääntyi ja hämmentyi tuosta kokeilusta, mutta se olikin silloin se puoli jonka se osaa. Nyt kun mentiin sitä "vaikeaa" puolta, niin nuo aidat selvästi helpottivat ja auttoivat. Otettiin vähän kerrallaan aidan osia pois, ja lopulta kepit sujui oikein malliikkaasti ihan ilman aitoja!

Renkaan kanssa takuttiin taas aika lailla. Vielä en laittanut Blonkkua remmiin, vaikka jo viime treenien jälkeen sitä suunnittelin. Jos me mennään siihen renkaalle kovalla vauhdilla, niin että se on kesken radan, niin Blonkku hyppää ohi. Sillä tuntuu olevan niin kamala kiire eteenpäin ja mun perään, että se ei ehdi miettiä mistä kohtaa kuuluu hypätä. Mutta kun tein ennen rengasta selvän pysähdyksen ja mentiin rauhallisesti, niin sitten hyppy osuikin renkaan sisään, eli meni oikein.

Viikonloppuna on tiedossa pakkaamista (yllätys, yllätys), maton viemistä pesulaan, sohvatyynyjen päällisten pesua, lahjojen paketointia, ja sen semmoista hubaa. Kävin eilen hakemassa Alkosta Glühweinia ja muutakin glögiainesta, kun ajattelin pakkaamisen sujuvan hiprakassa paremmin. :o)Tänään on yhteistyökumppanin tarjoama korruptio-ilta, että katsotaan nyt sitten millaisissa olosuhteissa ja olossa se pakkaaminen loppujen lopuksi menee...

Elämä on...

Joulu tulla porskuttaa sieltä vaan, vaikka mikään ei olisi valmiina, ja vaikka ulkona olisi harmaata ja sataisi vettä. No, hyvä niin. Voisi muuten jäädä Joulu kokonaan tulematta ja viettämättä. Myös muutto lähestyy ahdistavaa tahtia. 8 päivää (sisältäen joulun) aikaa pakata, 5 laatikollista valmiiksi pakattuna. Vielä noin 95% tavaroista siis pakkaamatta. Välillä iskee semmoinen lamauttava stressi-ahdistus, joka kerääntyy kökkönä kurkkuun. Mutta vielä en ole luovuttanut. Yhdellä puolitutulla oli koira kateissa vuorokauden. Yksi ystävä kertoi tänään sairastavansa parantumatonta tautia, joka ehkä tappaa, mutta todennäköisesti ei. Mulla on asiat hyvin, kun taas laittaa perpektiivit kohdalleen ja lopettaa sen omaan napaan tuijottamisen.

Suklaata...

Työkaveri lähti viime perjantaina ruotsin risteilylle. Sanoin leikilläni, että kai sä tuot mulle tuliaisiksi suklaata? Vastaus oli, että jos olet viikonlopun kiltti, niin tonttu voi jotain tuoda... Tänä aamuna samainen tonttu kyseli, että olitko kiltti? Kerroin olleeni, tottakai. (Pakkasinhan mä 2 muuttolaatikollista astioita ja olin katsomassa T.n peliä.) "No hyvä sitten, mutta tämä on sun joululahja, se pitää syödä viimeistään jouluna pois." No ei ole karkinsyönti ollut mulle ikinä ongelma, joten kun tonttu oli vannonut, että kyseessä ei ole Pihlaja-karkit tai vihreät kuulat, joita inhoan yli kaiken, niin lupasin toimia ohjeiden mukaan. :o) Sain 1,8 kg painavan jättikokoisen Fazerin-sinisen suklaalevyn!!

Joululahjaostoksilla ja konsertissa

Perjantaina jäi hakutreenit väliin ja toimin sen sijaan asuntoesittelijänä. Herttainen nuoripari kävi katsomassa mun vuokra-asuntoa, jota minä tietysti kehuin maasta kattoon. Hyvin kelpasi, ja pari päätti muuttaa tänne. Ei siis tarvi toistamiseen esitellä asuntoaan. Tupakoivasta naapurista tai v-mäisestä alakerran äijästä en kertonut mitään, mutta ei kai se varsinaisesti mun asia ole moisista varoitella...

Lauantaina käytiin T:n kanssa joululahjaostoksilla, ja ihan kivasti niitä lahjoja löytyikin. Mä ostin mm. semmoisia pieniä metallikuulia, joita käytetään pullojen, karahvien yms. vaikeasti pestävien esineiden pesemiseen. Pulloon kaadetaan pesuainetta ja ne kuulat, ja sit ravistellaan. Löytyi myös ihana juustoveitsisetti ja semmoinen tiskialtaan sisälle magneetilla kiinnitettävä rätin pidike. ;o) Tärkeitä juttuja, joillekin...

Eilen illalla oltiin Nightwishin konsertissa Hakametsässä. Lämppärinä oli Indica, ja itse konsertti starttasi puoli kymmenen aikaan. Ihan hirveän suuri fani en ole, mutta kyllä mä siellä viihdyin. Varsinkin ne radiossa enemmän soitetut hitit uppoaa muhun. Hyvä fiilis oli ja äänentoisto kunnossa.


Kuva Aamulehden nettisivuilta.

Säikähdys ja vinkulelun taika

Äkkiä se vuosi menee. Eilen oli tämän vuoden viimeiset agilitytreenit maneesilla, koirakerhon puolesta siis. Meillä onkin ennätyspitkä joulutauko, kuukauden mittainen. Onneksi Blonkulla on niitä lämpöhallitreenejä, ja sieltä ollaan varaamassa myös "omaa" vuoroa muutaman parsonistin kesken tuonne joulun välipäiviin.

Eilen takkusi etenkin kepit, mollemmilla koirilla. Se "vaikeampi" puoli menee tosi huonosti Blondilla, toinen puoli sujuu ihan eri lailla. Myös keinu tuotti taas harmaita híuksia, Blonkku hyppää liian aikaisin pois kyydistä. Mun pitää viedä se loppupää namin kanssa hitaasti, muuten se mokoma oppii vaan vahvemmin sen poukkoilun.

Maneesin toisessa päässä oli toinen ryhmä treenaamassa samanaikaisesti meidän kanssa. Nämä tilanteet aina vähän jännittää mua Pommin vuoron aikana. Meidän ryhmäläiset oli siinä maneesin puolessa välissä "ihmisaitana", kiitos kaikille avusta. Lisäksi mulla oli taskussa se kimeä-ääninen Guz-ukkeli, joka tuntuukin olevan oikein taikasauva Pommin huomion saamisessa. Pommi menee siitä ihan sekaisin ja kuumenee, joten palkata en sillä voi, paitsi ehkä vikan treenin jälkeen. Mutta ukkeli taskussa mua ei jännitä niin paljoa ne muut koirat, kun uskon sen äänen olevan Pommille niin "iso" juttu, että toisen koiran kimppuun hyökkääminenkin unohtuisi.

Meidän treenin aikana (kepeillä olessamme) Riitta ihmis-aidasta huusi kovasti ja hädissään "VARO!". Mä katsoin Pommia, että tossahan se on, ei se ole mihinkään karannut. Sitten vasta näin mustan viuhahduksen ja tajusin koutsin käskevän mua ottaa Pommi syliin. No tossa tilanteessa koira tuntuu liukkaalta kun silakka, mutta vinkulelun esiinkaivamalla sain Pommin riittävän lähellä ja napattua syliin. Semmoinen suurehko musta koira oli karannut autosta, ja huiteli siellä meidän ja naapureiden radalla pää viidentenä jalkana. :o) Jälleen kerran oli katastrofin ainekset koossa, mutta säikähdyksellä selvittiin. Mikäli Pommi olisi huomannut koiran ennenkuin sain sen kiinni ja vinkulelun valtaan, niin sitten olisikin taas karva pöllynnyt... *Huokaus*

Huitelua ja jumpittelua

Blondin eiliset lämminhalliagitreenit meni ihan päin pyllyä. Mulla oli mukana joku ihan eri Blondi kuin se, joka teki nolla-radan muutama päivä sitten. Neiti ei seurannut mun ohjausta ollenkaan, vaan paineli päättömästi ihan just sinne mihin itseä huvittaa. Ei suostunut lähdössä istumaan paikalleen ollenkaan, vaan meni semmoista "ota kiinni jos saat" -leikkiä ja komensi mua. Yksinkertainen pussiinmeno ei onnistunut meiltä lainakaan, normaalista poikkeamaton kepeillevienti oli ylivoimainen ja renkaasta hypättiin joka ikinen kerta ohi. No nyt näki tämäkin "koutsi" mun hermostuvan, ja pääsi heti kuviosta perille. "Jaa, sä rupeat puhumaan sille sit vasta kun hermo menee...". :o)

Tuota rengasta ja keppejen sisäänmenoa mä olen ajatellut harjoitella remmin kanssa. Blondi hyppäsi eilen varmaan kymmenen kertaa renkaan ohi, siitä kehyksen ja renkaan välistä. Mutta ei se siitä mitään opi, vaikka jätän sen palkkaamatta tommoisesta. Sille on ihan yhtä hyvä palkka, kun se saa poukkoilla siinä uudelleen ja uudelleen. Mun pitäisi jollain remmillä tai narulla estää se väärän suorituksen mahdollisuus, jotta Blonkku alkaisi tajuamaan. Sama juttu kepeillä, en vaan päästäisi sitä väärästä aukosta alkuunkaan. Mutta koska hemmetissä mä näitä treenejä teen, kun en ikinä käy itsekseen vapaaharjoittelemassa ja treeneissä mennään lähestulkoon aina vaan rataa!? Jos vaikka noissa lämpöisen hallin treeneissä rupeisinkin keskittymään tommoisiin hienosäätöihin, eikä siellä mentäis rataa niinkään....

Ei nimi miestä pahenna?

Mun sukunimi on nyt sitten muuttunut, virallisesti jo maanantaina. Työsähköposti on uusittu, samoin henkilökortti. Työkavereille olen infonnut asiasta, ja niin monenlaisia kommentteja kuunnellut. "Pitääkö onnitella vai ottaa osaa?" , "Mikä vika sun vanhassa nimessä oli?" , "Olisit nyt samantien mennyt naimisiin ja ottanut ukkosi nimen" sekä "Oletko sä nyt vapaata riistaa?" kertovat aika paljon suomalaisten ja miesten kivikautisesta suhtautumisesta nimen muutokseen. Monelle "vanhanaikaiselle" jössikälle on itsestäänselvyys, että vaimo ottaa häiden jälkeen miehen sukunimen. Onneksi tähän asiaan on viime vuosina tullut edes hieman muutosta, vaikkakin itse olen allerginen nille väliviiva yhdistelmille. Edelleen on äärimmäisen harvinaista, että mies ottaisikin vaimonsa nimen. Joku kunnia-asia se siis ilmeisesti on, että saa jatkaa sukua suvun nimellä. Ellei miehelle itselleen, niin ainakin hänen isälleen.

MTV3:n Helmi-osion nettisivuilla oli osuva artikkeli nimenmuutos-asiasta. Nimeä voi siis halutessaan muuttaa monestakin syystä, kuten esim. epämieluisista sukulaisista erottuakseen. Tai päästääkseen ex-mieheen liittyvistä muistoista. :o)

Itselle muutos on ollut helppo, osasin tänään vastata jopa puhelimeen sujuvasti "uudella" nimellä. Eihän se muutos näin päin tietysti olekaan niin suuri, tällä nimellä olen kuitenkin kulkenut elämäni 23 ensimmäistä vuotta! Ehkä on vähän semmoinen "olen palannut kotiin" tai "tästä alkaa uusi elämä" -fiilis. Jopa äiti oli iloinen kun kuuli asiasta, edes yksi nimisukulainen hänelläkin paikkakunnalla. Tällä mennään siis jatkossa, sikäli mikäli joskus vielä avioituisin, niin en aio enää nimestäni luopua. :o)

Lellityt

Aamulehdessä oli eilen juttua, että lemmikkieläimiin käytetään nykyisin enemmän rahaa kuin ennen, ja että koiran joululahjaan saattaa mennä peräti 50 euroa. Kyl-lä, tunnustan. ;o) Mä syydän aika surutta rahaa koiriini. Kaikki menee mitä tulee, ja koirat saavat kyllä osansa. Ne on mun lapsia siinä suhteessa, ja oikeisiin lapsiin ei tällä kulutusvimmalla olisi kyllä varaa. Eilen kävin täydentämässä barf-varastoja ja tilasin Back on Track manttelin, viime viikolla ostin sen lämpiävän tyynyn Blonkulle. Tänään tilasin netistä molemmille uudet pedit, uuteen kotiin kun en aio raahata vanhoja, risoja ja kirjavia tyynykasoja. Tällä hetkellä ei tule mieleen muita suurempia investointeja lähiajoille, mutta tietty agilitykurssit ja -koulutukset tulee jatkossa tod. näk. vaan lisääntymään, hierojaa pitäisi hätyytellä apuun, eikä kisaaminenkaan ilmaista ole...

Eilen pakkasin 1,5 muuttolaatikollista tavaraa! Nyt se siis on alkanut, minunkin pakkaaminen. :o) 2 viikkoa 3 päivää aikaa, and counting. Kaikki arki-illat mulla onkin buukattu, että pariin vaivaiseen viikonloppuun jää tää hösääminen. On kyllä vihon viimeistä tämä "yhteenmuuttaminen", kun kaikkea tavaraa on kaksi kappaletta, tai enemmmän. 2 sohvaa, 2 sänkyä, 2 tv-tasoa, 3 leivänpaahdinta, jne. Tarviiko kukaan mikroa? Ihan hyvä ja uudehko, ilmaiseksi saisi. Entä 4 kilon säkki Josera-merkkistä kuivamuonaa (kalaa ja riiisiä, nirsoille)? Kivoja palkintoja Blonkku sai siis kisoista, turhaakin turhempia pokaaleja, joita T. ei antanut mun heittää roskiin, ja kuivamuonaa, jota meillä ei syödä. Tackar och pockar. ;o)

Joulukortit pitäisi lähettää tällä viikolla, tiesittekö? Joo-o, joulu on alle kahden viikon päästä, vaikka ikkunasta ulos katsomalla ei siltä vaikuta. Mä olen hukannut osoitekirjani, en siis tiedä kenenkään osoitetta. Pikkaisen hankaloittaa tuota korttirumbaa... Äiti kyselee koko ajan joulusuunnitelmista, ja mä haluaisin vaan vetää peiton korvien yli, lukea kirjaa ja syödä suklaata. Voisin mä käydä vaikka Kaupinojalla saunomassa ja uimassakin, siellä olisi joku jouluhartauskin. Mutta ei, eihän se käy. Kun pitää kiitää tukka putkella hautausmalle, jonnekin syömään joulupuuroa, toisaalle saunomaan, jonnekin jouluruualle ja missähän ne lahjat avataan?

Sankari

Oltiin tänään Blonkun kanssa Hämeenkyrössä agikisoissa. Meillä oli 2 starttia. Radat oli molemmat semmoisia kohtuullisia, tuomarina Kari Jalonen. Pari vaikeampaa kohtaa/ansaa, jossa sai olla tarkkana, kun looginen suunta olisi johtanut väärälle esteelle. Pari vaikeampaa puolenvaihtoa ja takaaleikkausta, mutta nehän me osataan. Ekalta radalta tuli 5 virhepistettä. Blondi juoksi jostain syystä yhden hyppyesteen ohi, ilmeisesti mun käsi oli alhaalla? Siitä siis kielto. Harmitti hieman, mutta sijoituimme kolmanneksi kuitenkin.


Toiselta radalta se sitten tuli. Meidän eka nolla!!! Ihanneaika alittui reilulla 11 sekunnilla, ja sijoitumme ensimmäisiksi! Siis nollatili on avattu, ja lisää sitten keräämään... Tämä oli Blondin kisauran toinen kisa, joten ihan hirveän kauaa emme joutuneet menestystä odottamaan. Hyvä niin. :o) Hienosti se pikkuneiti meni, ei voi olla kuin ylpeä. Blondi oli niin ihanan tarkkaavainen ja "kuuliainen", että ansakohdatkin sujui kuin tanssi.


Tässä vielä kuva sankarista palkintoineen:

Neiti etsii jälleen

Eilen oltiin Blonkun kanssa pitkästä aikaa hakutreeneissä, jotka kestivät tällä kertaa 5 h 15 min. Paikkana oli Puuvuori Ylöjärvellä. Pimeässä metsässä, jossa sataa välillä räntää ja vettä. Harrastuksensa kullakin. :o) Kotiin tultiin yhdentoista maissa, jonka jälkeen pesin Blonkkua vielä puolisen tuntia, se kun päätti kieriä metsässä jossain kakkakasassa. Olin erittäin rentoutunut ja hyväntuulinen, uskotte varmaan!

Blonkun treeni meni hyvin. Sillä oli kaksi maalimiestä piilossa metsässä, noin 100 metrin päässä toisistaan, toinen matalana, toinen seisoen. Blondi tajusi heti, että etsintähommissa ollaan. Se irtosi musta tosi hyvin, paineli semmoista siksakkia kovaa vauhtia ja sai kosteassa ja aika tuulisessa metsässä kaukaa hajun molemmista eksyneistä. Nyt se tajusi, että ekan eksyneen löytymisen jälkeen homma vielä jatkuu, kun valjaat on päällä ja mamma käskee etsimään. Valjaiden poisotto ja yltiöpäinen kehuminen olivat sille sitten merkki, että nyt loppui hommat, enää ei etsitä. Monet käyttävät jotain lelupalkkaa siinä "kertomisessa", että hommat päättyy. Blonkku ei ole vaan koskaan agi- tai muissakaan treeneissä malttanut leikkiä leluilla, joten se ei meillä toimi.

Ai niin...

En oo kertonut mitään keskiviikon agitreeneistä lämpöisessä hallissa. Oli tosi hyvät treenit, paikalla oli Blondin lisäksi vaan 1 toinen koira. Blonkku meni hyvin, keppejä tankattiin aika paljon, kun neidillä oli kiire seuraavalle esteelle, ja meinasi vika keppi aina unohtua. :o) Ohjaaja oli suunnitellut meille vaativamman radan, huomasi siis meidän olevan vähän "väärässä" ryhmässä. Muutenkin olin tyytyväinen suoritukseemme, minä osasin ohjata harvinaisen hyvin tällä kertaa. Ensi sununtaina mennään niihin Hämeenkyrön kisoihin. Jos jonnekin yläilmoihin saisi esittää toiveen, niin ei keinua radalla, ja kepit sillai, että voi itse olla koiran vasemmalla puolella. Kiitos!

Tänään kävin lääkärillä. Kurkussa ei näkynyt kuulemma peitteitä, mutta kipeä se on hieman ja tosi rakkulainen. Otettiin kunnon nieluviljely ja verikoe. :o( Verikokeesta katsotaan tulehdusarvot ja joku Mono...? Mulle kävi taas vähän nolosti verikokeen kanssa, pyörryin heti kun se oli saatu otettua. Ei ollut eka kerta, ja tuskin jää viimeiseksi. Onneksi tajuan asian, ja osaan siitä varoittaa myös hoitajaa. :o)

Kävin ostamassa Blonkulle nyt sen akku-istuintyynyyn. Siis sellaisen, jonka saa ladattua lämpimäksi, ja se pysyy kuumana noin 3 tuntia. Tänään ollaan pitkästä aikaa menossa hakutreeneihin, päästään siis heti testaamaan tuota kapistusta. Sormet ja varpaat ristiin, että Blonkku ei tylsistyessään päätä syödä sitä akkuun menevää sähköjohtoa! Ei taitaisi mennä takuun piikkiin...

Identiteettikriisi?

Ny mä sen tein. Tai päätin. Maistraatin nettisivuilla täytin semmoisen "ilmoitus aikaisemman sukunimen ottamisesta henkilökohtaiseen käyttöön" -lomakkeen, printtasin sen ja nyt se olla möllöttää tossa mun työpöydällä kirjekuoressa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että olen ottamassa takaisin käyttööni tyttönimeni, etten enää jatkossa kulje "ex-miehen nimellä".

Aika pitkään olen tätä miettinyt, ja nyt se tuntuu hyvältä päätökseltä. Aika rumba siinä on, kun uusii kaikki ajokortit, passit, sähköpostiosoitteet, yms., mutta olkoot. Pahempaa on ehkä vastailla niihin onnitteluihin ja uteluihin, kun ihmiset luulee mun menneen naimisiin. Sit ne on noloina kun kerron päinvastoin eronneeni. Vaikka ei ole syytä nolostua, kun ei asia ole mitenkään ajankohtainen tai arka... T:n sukunimi on Suomen kolmanneksi yleisin, joten sitä en (valitettavasti) tule koskaan huolimaan omakseni. Ei nimi miestä tai naista pahenna, mutta silti tykkään "omastani" sen verran paljon enemmän... ;o)
No, parin viikon päästä se sit kai vahvistuu. Jännää!

Terveystilanne ja avautumista

Kantapää on parantunut, ainakin 99 prosenttisesti. Lepo auttoi, ja ehkä uiminen. Sehän auttaa kaikkeen... Paitsi --taas on kurkussa rakkuloita ja semmoinen tunne, ikäänkuin olisi pala kurkussa. Ei satu niin kamalasti, mutta häiritsee. Saa nähdä, ehkä siis perjantaina taas lekuriin...

Huomenna on itsenäisyyspäivä. Ohjelmassa mm. T:n asunnolla käyminen. Mun homma olisi tsekata keittiön astiat ja kipot, että mitkä niistä kelpuutan tulevaan kotiin, ja mitkä lentää roskiin. T:n asunto on siis myyty ja siitä tehdään kaupat ensi viikolla. Se on toisella paikkakunnalla, Pirkanmaalla kylläkin, ja olen käynyt siellä ehkä 4 kertaa yhteensä. Noloa. :o) Lisäksi pitäisi mennä hänen porukoilleen syömään. Jee.

Mä olen yleensäkin semmoinen luonne, että tuntemattomat ihmiset pitää mua aika koppavana ja ylpeänä. Vasta kun mut oppii tuntemaan hyvin, niin huomaa asian olevan hyvinkin toisin, olen välillä semmoinen hassuttelija ja ihan hömeli. Mulla on aika vähän semmoisia hyviä kavereita, enkä ole mikään kovin nopea tai halukas ystävystymään, enkä kovin puhelias. Mulla on hyvä itsetunto ja olen aika itsenäinen, joten mua ei vaivaa se, mitä vieraammat musta ajattelee. Tuttujen ja sukulaisten kanssa kai pitäisi koittaa kuitenkin olla väleissä, vaikka semmoista mielistelevää perseennuolijaa musta ei saa tekemälläkään. :o) Tämän takia kai tuo uusiin ihmisiin tutustuminen on mulle jotenkin vastentahtoista.

Meidän yhteenmuutto tuntui olevan T:n äidille sen verran kamala shokki, että hieman kai pottuunnuin siitä. En myöskään ihan hirveästi arvosta ihmisiä, jotka rupeavat kertomaan aikuisen poikansa edellisen parisuhteen kuvioita ja eron syitä... Mulle tulee tosi äkkiä semmoinen "pitäköön tunkkinsa" -asenne, enkä halua olla missään yhteydessä. Tyhmää, tiedän. Tuskin tämmöinen jo kerran eronnut miesten-nielijä on muutenkaan unelma-miniä. Varsinkin kun on itsekäs koirineen, eikä käy ees pelejä katsomassa vaan huitelee jossain estejuoksutouhuissa... Voiko sitä edes liikunnaksi kutsua?!

Että semmosta tällä kertaa. :o)

Uusi aktivointilelu

Kyllä. Se on klementiini. Pommi eka pyörittelee sitä lattialla ja heittelee sitä. Sit se kuorii siitä hieman kuorta pois ja nuolee sisältä hedelmälihaa. Halpa lelu. :o) Ja Blondi ei tajua asiasta yhtään mitään...

Huomaavainen työkaveri

Mulla on tapana tulla töihin puoli kahdeksan maissa, ja mua näkee täällä työmaalla hyvin harvoin neljän jälkeen. Tänään olen kuitenkin päättänyt tehdä vähän "ylitöitä", jotta voisin pitää joulun välipäivinä saldovapaata. Yksi työkaveri (n. 45 v poikamies) olikin liikuttavan huomaavainen kun hän näki mut täällä vähän yli neljä. Hän tuli sanomaan, että "Laura, koirat odottaa jo." :o) Kerroin sitten ystävällisesti, että mulla on koirien ulkoiluttaja, ei hätää...
Lisäksi sain ilokseni kuulla, että muuttopäivä on palkallinen vapaapäivä! :o)

Lepoa ja shoppailua

Viikonloppu meni oikein rauhallisissa merkeissä. Kipeän kantapään takia jäi pidemmät lenkit ja puuhastelut tekemättä, hyvä niin. Jalka on jo parempi. Pommin korvatulehdus on mennyt korvatipoilla hyvin ohi, ja toivo elää, että olisimme joku päivä vielä kaikki terveitä. :o) Ensi sunnuntaina olisi agikisat, joihin menen Blonkun kanssa. Toivon tuon jalan olevan silloin normaali...

Lauantaina kävin pitkästä aikaa Kaupinojalla uimassa. On ollut kiireiden ja sairastelun takia taukoa useampi viikko, joten hieman oli erilaista viime kertaan verrattuna. Veden lämpö oli 1,6 astetta ja saunassa oli 127 astetta! Tuo saunan lämpötila on aika paljon lämmittäjästä riippuvainen, ja nyt oli hommissa kovista löylyistä tykkäävä herra. :o) Uiminen tuntui ihanalta. En edes tyytynyt nopeaan kastautumiseen, vaan kävin yhteensä neljä kertaa tekemässä pienen uimalenkin. Sitä vaikutusta on niin vaikea selitää, mutta armottomasti siihen jää koukkuun!

Sunnuntaina lähdin kaupungille jouluostoksille. No, tulihan niitä lahjoja ostettua, vaikka pääasiassa kyllä itselle. Ostin neulepoolon, semmoisen neuletunikan ja mustat pillifarkut. :o) Kyllä, luitte oikein: pillifarkut! Olen varmaan aikanaan vannonut, että semmoisia en käytä ikinä. Mutta pitkän tunikan kanssa ne on kivat. :o) Äidille ostin semmosen naamarasva-silmänympärysvoide-setin. Ja kummitytölle semmoisia kumisia eläimiä, eri koirarotuja ja pari kissaa. T:lle mulla onkin jo lahja, ja kauheasti en kai muita edes lahjo. Äidille on työn alla lisäksi semmoinen pitsineuleesta oleva hartiahuivi. Sen saan varmaan jouluaattoa edellisenä päivänä valmiiksi.

Pommi sai kaupungilta tuliaisiksi semmoisen Guz-ukkeli vinkulelun. Se on semmoinen pyöreä ja kestävä, erittäin kimeä-ääninen lelu. Kun annoin sen Pommille, niin se haisteli sitä vähän, otti sen suuhunsa, ja pudotti saman tien. Sen ilme oli semmoinen "vähän tylsä, pelkkä kumipallo". Kun sitten itse näytin, että lelu vinkuu, niin Pommin asenne muuttui. Sitten se vingutti lelua suussaan ja lattiaa vasten noin tunnin ajan, kunnes minulla meni kimeään ääneen hermot ja otin sen lelun pois. Blondi sai boksiinsa semmoisen auton rekisterilaatalta näyttävän laatan, jossa lukee Blondi. :o)

Pehmoleluja ja valoilmiöitä

Kiitos kommenteista luupiikkiin liittyen. Kuulin, että mun siskopuoli kärsii usein samasta vaivasta. Liekö perinnöllistä... Viikonloppuna menen katsomaan jotain pohjallisia, tarvii harkita tota uusien "oman jalan mukaan" tehtyjen treenikenkien hankkimistakin.

T. kävi eilen Ikeassa. Oli siinä naapurissa työasioissa, ja yllätti koirat iloisesti tuoden mukanaan RÅtan ja Hämpin. Råtta ei meillä kauaa kestä, noin kymmenessä minuutissa se on suolestettu. Mutta tuossa Hämpissä on sen verran vähän täytettä, että se on yllättävän pitkäikäinen. Lelukorista löytyikin vielä edellisen hämpin yksi jalka. :o) Minä en muuten saanut yhtään mitään! Kuulemma ennen muuttoa ei kannata hankkia yhtään lisää kannettavaa. Miesten ajattelumaailma...

Blonkku on meillä se lelujen tuhoaja. Se ei ymmärrä leikkimisestä mitään, vaan kauhealla vimmalla repii lelut rikki. Pommi puolestaan rakastaa leluja, ja osaa niillä melko hyvin leikkiäkin. Se saattaa maata selällään tassut kattoa kohti, ja tassuillaan pyörittelee ja heittelee lelua. Tuo Hämppi on sen ehdoton suosikki, Pommi oli liikuttavan onnellinen saadessaan taas uuden kaverin.

Vielä esimerkki jouluvalojen käytöstä. Tämmöinen pihapiiri löytyy meidän naapurustosta. Marraskuun alusta saakka se on meitä ohikulkijoita ilahduttanut. Jos läheltä kävelee, niin kuulee jopa semmoisen elektronisen joululaulun sävelen, joku pyörivä pukki sitä siellä soittaa. En kai voi kommentoida asiaa sen kummemmin, ettei mene taas asiattomuuksiin... Kerrottakoon vaan, että mun pihaa tai parveketta ei korista sini-puna-vihreät valokaapelit. ;o)

Ei hyvin mene

Nyt on kyllä niin vanha ja raihnainen olo. Mulla on kantapäässä luupiikki, eli rasitusvamma. Yleisemmin tunnettu ylipainoisten keski-ikäisten miesten vaivana. :o) En pysty varaamaan painoa kantapäälle ollenkaan. Hoitona olisi lepo, jonkinlainen kantapääpohjallinen kenkään, ja kenties kortisoonipiikki. Ei kiitos. Aamulenkin nilkutin sillai, että astuin toisella jalalla vaan tuolla päkiäosalla. En tiedä mistä tämä johtuu. Olen treenannut puolikuntoisena viikon sisään 4 kertaa agilityä, kolmella eri alustalla; kaksi erilaista mattopohjaa ja maneesi. Kai se jotenkin siitä on yllykkeen saanut?

Eiliset agitreenit meni kuitenkin kohtuuhyvin, kipu alkoi oikeastaan vasta treenien jälkeen, vaikka vähän on oireillut aiemminkin. Sain treeneissä uuden treeniliivini, kiitos Riitalle kimppatilauksen organisoinnista. Se on hieman tyköistuvampi ja hengittävämpi kuin edellinen, huomattavasti mukavampi siis päällä. Ekalla radalla oli ohjaaja vähän hukassa, ja sen ansiosta varsinkin Blonkku huiteli mihin sattuu. Koutsin sanoja lainatakseni, Blondi huomaa ja reagoi heti, jos en itse ole täysillä mukana. Se on niin herkkä kaikelle liikkeelle ja vartalon asennoille. Vähän taas masensi huomata, että tossa lajissa riittää aina opittavaa ja tsempattavaa. Liian monta liikkuvaa osaa näin yksinkertaiselle ihmiselle! ;o) Kaikki mahdolliset ansat, ohjauskuviot, juoksulinjat ja vartalon asennot+käsien liikeet pitäisi olla koko ajan mielessä, ja radan kulkukin vielä muistaa. Toinen rata onneksi sujui jo paremmin, ja varsinkin Pommi meni oikein mallikkaasti. Blonkulla on ilmennyt ongelmia keinun kanssa, siihen pitää kiinnittää huomiota tulevaisuudessa enemmän. Blondi vähän pelkää sitä alastömähdystä, ja koittaa hypätä kyydistä pois ennen kuin keinu osuu maahan. :o(

Mukavuudenhaluisen agilityä

Lähellä kotia. Ei palella. Lämmin halli, vaikka ulkona on useampi aste pakkasta, sisällä tarkenee fleece-puserolla. Hyvä, riittävän karkea mattopohja. Ei likastu tassut, eikä kengät. Ei ole koiran silmät täynnä hiekkaa.

Oltiin tänään ekaa kertaa siellä OK-koirien agilitykurssilla. Todella mukava ja ihanan lämmin halli! Blonkulla oli boksi hallissa mukana, ja siellä se odotteli vuoroaan lämpöisessä. En uskonut hallin olevan niin lämmin, odotin ehkä muutamaa lämpöastetta. Mutta väärässä olin, onneksi. Siellä tarkenee oikein hyvin ilman hanskoja ja ulkotakkia. :o) Kouluttaja vaikutti mukavalta ja pätevältä, Jaakon ja Janitan opit ovat hänellä(kin) ilmeisesti päälinjana. Meidän ryhmässä on pari hieman kokemattomampaa koiraa, joten radat on Blonkulle vähän helppoja. Mutta ei haittaa, päästään kuitenkin tekemään jotain ja treenaan huolella niitä ongelmakohtia.

Kyllä toi halli sai mut hiljaiseksi. Ei paljon parempia olosuhteita voisi edes kuvitella, ja sinne ajaa meiltä alle 15 minuuttia. Sieltä hallista voi vuokrata itselleen, vain omaan käyttöön, vakivuoron; 28 e/tunti. Lisäksi sinne saa ostaa "kuukausikorttia", jolla voi käydä treenaamassa silloin kun hallilla ei ole varattuja vuoroja, niin paljon kuin haluaa. Silloin saattaa joku muukin kuukausikorttilainen tulla treenaamaan samaan aikaan. Tämän hinta on 35 e / kk. Jos mun koirien kisaura tästä ensi kesänä urkenee, niin varmasti vakavasti harkitsen tuota kuukausikorttia ensi talvena. Miksei jo nyt kevättalvella, jos motivaatiota silloin vielä löytyy.

Ilon aiheita

Muistutuksia (itselle) ilonaiheista muuten niin kaaosmaiseen ja tylsään päivään:

• Kurkku ei ole enää niin kaamean kipeä, alkaa siis helpottaa olo.
• Lokerovati meni huutoNetissä hyvällä hinnalla.
• Kirpputoriuurastus on tältä erää ohi. Voittoa tuli 170 euroa.
• Eilen käytiin uudessa asunnossa tutustumassa. Edelliset asukkaat myy meille pilkkahintaan kivan kenkäkaapin, ihanat keittiönverhot, laskosverhot, tarjoiluvaunun ja työskentelypöydän. Haaveilemaani limeä keittiönseinää en vaikean toteutuksen takia saa, mutta panostetaan sit tekstiilien väreihin.
• Uuteen asuntoon mahtuu mun piano, joka on ollut tädilläni "hoidossa" 1,5 vuotta.
• Menen tänään ostamaan talvikenkiä!
• T. pesetti mun auton eilen. Nyt ei likastu housut autoon noustessa ja takki lumia pyyhkiessä. Ainakaan pariin päivään... ;o)

Angiina-agilityä

Eilen ja tänään olin Mouhijärvellä Blondin kanssa, ProCaniksen agilitykurssilla. Kolme tuntia molempina päivinä, aika rankkaa oli ottaen huomioon tämän angiinan. Kuumetta ei enää ole, mutta vetämätön olo ja kova kurkkukipu, lisänä vuotava nenä ja ärsyttävä yskä . Ääntä tulee kuiskauksen verran, joten onneksi on kuuro koira. ;o)

Kurssi oli ihan hyödyllinen. Kouluttajat osasivat asiansa, ja sain muutamia ihan hyviä vinkkejä tai muistutuksia. Molemmat kouluttajat kehuivat Blonkkua, se on taitava, hakee erinomaisesti esteitä ja on erittäin hyvin "kuulolla" koko ajan. Ekaa kertaa treenattiin mattopohjalla, mutta eipä tuo tuntunut Blonkkua häiritsevän. Ainoastaan yhdessä kohtaa se lensi tiukassa mutkassa kyljelleen, minä olin vähän myöhässä ohjaamisessani... Keppi- ja paikallaanpysymistreeniä tuli kotiläksyksi, yllätys, yllätys. Keppien sisäänmenoa rupean varmaan treenaamaan remmin kanssa. Sillai pystyn estämään sen väärästä välistä menon, josko se vähän nopeuttaisi prosessia.

Aika paljon tuli käytettyä kahdella kädellä ohjausta ja vastakkaisen käden mukaanottoa jo ennen hyppyä, jonka jälkeen teen valssin. Yritän siis näyttää vastakkaisen käden avulla, että tämän hypyn jälkeen käännytään, jo ennen sitä hyppyä. Myös semmoisia ansakohtia ja koiran haltuunottoa treenattiin paljon, mikä oli erittäin positiivista. Nyt tajusin myös ekaa kertaa sen, että mun on kehitettävä erilaiset käsimerkit nouseville kontakteille (A ja puomi) sekä putkelle. Jos on puomi ja sen alla putki mutkalla niin, että putken suut on molemmin puolin puomin nousua, niin meillä on ongelma. Mun on pystyttävä näyttämään etukäteen minne haluan Blondin menevän, kun aika ei aina riitä siihen viereen osoittamaan. Putkeen mä koitan heittää kättä sillai matalalla, ja niille nouseville kontakteille otan tästä lähin jonkun kädennostoliikkeen.

Ihan hyvä mieli jäi koko viikonlopun annista. Mulla on nopea ja kuuro koira, sen varaan on hyvä tukeutua. ;o) Meidän ryhmässä oli kaksi hidasta Westietä, jotka mennä kipitti siellä niin, että ohjaaja sai rauhassa kävellä ja hoputtaa vieressä. Ei se kyllä mun hermoille sopisi. ;o)

Elänräätälillä -jälleen

Itellä on kaamea olo. Turha haaveilla tänään hakutreeneistä tai mistään muustakaan. Ilmakin on mitä järkyttävin, vettä tulee kun esterin pyllystä, parhaaseen pikkujouluaikaan.
Sen verran sain aikaiseksi, että vein Pommin eläinlääkärille korvan rapsuttelun takia. Sillä on voimakas ulkokorvatulehdus, otettiin näyte, jossa näkyi tulehdussoluja ja bakteereita. Nyt aloitetaan korvatippakuuri, ja jos se ei pure sunnuntaihin mennessä, niin lisäksi suun kautta antibioottia. Toivotaan tippojen tehoavan, antibiootteja äksy on tänä syksynä saanut syödä ihan riittämiin.

En jaksa kuin ihmetellä ja äimistellä sitä, kuinka kiltti ja urhea Pomtsu on aina eläinlääkärillä. Ollaan tarkoituksella käyty aina samalla lääkärillä, jotta uuden ihmisen kohtaamien ei aiheuttaisi ylimääräistä stressiä. Pommi ei ole kertaakaan inahtanut, murahtanut tai yrittänyt näykkästä. Kotona se selvästi vihaa korvan puhdistamista, ja eläinlääkäritäti sai ronkkia korvaa topsitikulla niin, että äksyliini olla möllötti, eikä vetänyt edes päätään pois. Sitten kun ikävä temppu on tehty, Pommi siirtyy tutkimuspöydällä istumaan lähemmäs viereistä kaappia ja rupeaa tuijottamaan siellä olevaa namikippoa. Se on jo oppinut, että pian täti antaa namia. Kannattaa siis olla kiltisti. :o)

Diagnoosi: angiina

Aamulla jaksoin vihdoista viimein mennä työterveyshoitajalle. Meillä ei ihan kemiat osuneet yksiin. :o) Mä kun menin sinne, niin kerroin, että epäilen angiinaa, voisitko katsoa ja testata pitääkö paikkansa. Hoitajan kommentti oli, että "mitäs jos jätettäisiin ammattilaisille nämä diagnosoinnit?". Hoitaja teki sen parin minuutin pikanielutestin, johon mä en luota pätkääkään. No se näytti negatiivista, ja hoitaja voitonriemuisesti totesi, että "ei sulla ainakaan angiinaa ole!". Just. Hoitaja otti verikokeen käsivarren taipeesta, jotta verestä voidaan katsoa tulehdusarvot. Mulla on molemmissa käsissä ihan hyvät ja vahvat suonet, mutta jotenkin mystisesti ne nyt katosivat molemmat, ja hoitaja siis kymmenisen minuuttia kaiveli sitä verta mun molemmista käsistä vuorotellen. Mä inhoan verinäytteen antamista, joten tämän jälkeen olin aika kypsä tähän tätiin, ja toivoin ettei hän kuulu tehyyn ja saa palkankorotusta.

Ei kai se kiva ole jos mattimeikäläinen sanelee itse oman diagnoosinsa, mutta voisihan sitäkin joskus kuunnella. Mulla on ollut aikuisiällä useamman kerran angiina, ja mä kyllä tunnistan jo sen kurkkukivun kamaluuden ja tiedän mistä siinä on kyse.

Iltapäivällä soitin verikokeen tuloksista, ja mut käskettiin samantien lääkärin vastaanotolle. Tulehdusarvojen kuuluisi olla alle 20, ja mun arvo oli 126. Pääsin samantien lääkärille, se katseli hetken mun kurkkuun ja totesi, että kyllä tämä selvä angiina on, ei mitään epäilystä. Turha sitä kunnon nieluviljelyä on tehdä, tuhrautuu vaan muutama päivä tulosten odotteluun. Ja siihen pikatestiin ei luota kukaan kunnon lääkäri. ;o) 10 päivää penisiliinikuuria ja muutama päivä ihan täyttä lepoa.

Tuo lepo-osuus alkaa kyllä viimeistään huomenna jo tökkiä, sen verran hyvin tunnen itseäni. Eilen oli se pahin päivä, en jaksanut edes sängystä nousta. Tänään on ollut vähän helpompaa, ja huomenna uskon olevani jo lähes ok, lääkkeet vaikuttaa mulla nopeasti. Ette muuten ikinä arvaa, mitä olen katsellut tänään varmaan kolme tuntia tv:stä! Big Brother 24/7:aa! En ole katsonut sitä ennen lainkaan, ja ihan pihalla olen nytkin. Siellä on joku vanha hömeli rouva niiden teinien seurassa. Kaksi jätkää on kivivarmaan homoja, ja se yksi jätkä semmoinen symppis ja ystävällisen oloinen. Tänään ne on "leikkinyt" koulua, en kyllä tajua miksi. Niin siellä se yksi poitsu on horissut luokan edessä omasta elämänkatsomuksestaan jne. Oikeesti, huomenna mut saa jo ampua, jos jatkan ton tuijotusta. :o)
Viikonloppuna mulla on sitä agikoulutusta 3 tuntia sekä lauantaina että sunnuntaina. En aio jäädä sieltä pois, älkää kertoko lääkärille. Myös huomisiin hakutreeneihin menen ainakin vähäksi aikaa, ne kun on erikoisessa ja mielenkiintoisessa paikassa. Treenit pidetään sisätiloissa, jossain suuressa tehdasrakennuksessa! Aika hieno kokemus varmaan, kiva nähdä kuinka Blonkku reagoi ja ymmärtää asian.

Karhunpoika sairastaa

Kipeenä olen, ollut koko päivän kotona ja nukkunut. Kuumetta 38,8, ja kurkku niin kipeä, että ei voi edes juoda kun nielaiseminen sattuu aivan kamalasti. Ilman särkylääkettä jaksoin sinnitellä tonne iltapäivä neljään. Sitten luovutin, kun oli vietävä koiria ulos ja päästävä juomaan. Lääkkeen vaikutettua olo on vähän parempi ja kuume osittain laskenut. Huomenna aamulla menen työterveydessä käymään, tänään en jaksanut/uskaltanut lähteä auton rattiin.

Voisko joku (rouva Oranssi?) auttaa neuleohjeen tulkitsemisessa? Koitan tehdä semoista liiviä ihkusta Mambo-langasta. Olen tehnyt sen alareunan resorin ja pari kerrosta ainaoikeaa. Nyt pitäisi jatkaa näin: neulo *1 n, 1 s oikein kerrosta alempaa*, toista * - *... Mä en siis ymmärrä tuota "kerrosta alempaa" -kohtaa. En sitten ollenkaan, vaikka olen kokeillut ja miettinyt. :o(

Huolta ja murhetta

Tämä blogi kökköää, ärsyttää. Teksti ei päivity kunnolla, ja kuvat hyppii. Se mun vanha blogi on ollut suljettuna noin kaksi viikkoa, ja mulle ei ole kukaan vaivautunut kertomaan asiasta mitään. Hienoa palvelua. :o) Tiedän siis sen verran, että se on suljettu ulkopuolisen pyynnöstä. Mutta en, että kenen ja miksi ja kuinka pitkäksi aikaa...

Taas on käymässä niin kuin mulle aina kiireessä ja stressatessa käy, eli tulen kipeeksi. Yöllä ja aamulla oli kurkku ihan hullun kipeä, ja nyt on varmaan vähän lämpöä. Veikkaukseni on siis, että mulla on kohta angiina. Tarvii nyt seurailla vointia, ja lähteä kotiin jos tuntuu pahalta. Viikonloppuna pitäisi selviytyä sinne agikoulutukseen.

Hain eilen apteekista Pommille korvatippoja ja Blondille silmähuuhdetta. On ne kyllä kuin pieniä lapsia, aina saa hoivata ja murehtia... Mä olen vähän kääntymässä sellaiseen epäilykseen, että Pommilla on jonkinlainen atooppinen allergia. Sen tassut ja selkä on kutisseet pitkään, ja mun mielestä sillä on hiivaa korvissa. Lääkäri ei kyllä ollut viimeksi näkevinään mitään, mutta ei se ole kyllä Pommin rapsuttelujakaan katselemassa. Joskus olen lukenut, että pelokkaat ja aggressiiviset koirat ovat herkempiä kutiamaan ja rapsuttelemaan itseään. En tiedä onko perää. Tuon allergian aiheuttajasta mulla ei ole kyllä mitään käsitystä, sehän voi olla mitä vaan lehtisalaatin ja pölyn välillä! Nyt just ei rahkeet riitä mihinkään mittaviin allergiatestauksiin, joten yritän toistaiseksi vaan tarkkailla ja muutella ruokavaliota. Kai koira voi olla kanalle allerginen? Sitä Pommi syö meinaan päivittäin.

Maanantaita

Taas alkaa uusi viikko, ja kalenteri pullistelee hommia. Tänään pitäisi viedä niitä tavaroita sinne kirpparille. Aika hyvin olen saanut kerättyä niitä kasaan, eilinen siinä menikin melkein kokonaisuudessaan. Pöytä ja vaatetanko siellä kirpparilla eivät ole kovin suuret, joten vien varmaan sitten pikkuhiljaa lisää tavaraa, josko pöytä siis edes hieman tyhjenisi välillä... Siellä kirpparilla saa siis rampata joka päivä katsomassa, että kaikki on järjestyksessä, jne. Ja on kampaajaa, uimista, agilityä, uudessa kodissa vierailua ja mittojen ottoa, hakutreeniä, agilityä ja agilityä. :o) Ja T:n ruokapöytä ja tuolit pitäisi muuttaa sen kämpästä mun kämppään, mun ruokailuryhmä kun käytiin eilen noutamassa, ja nyt siellä on vaan ammottava aukko sen kohdalla! Hyvää (=painajaismaista) esimakua tulevasta muutosta...

Pommilla taitaa olla korvatulehdus tai hiivaa korvassa. Lauantaina se raapi sitä ihan jatkuvasti, se oli jo hieman verillä rapsutuksesta. Mulla ei ollut mitään puhdistuslitkua, mutta pesin sen korvan kunnolla sillä Malaseb-shampoolla. Se tuntui auttavan ja rauhoittavan, ehkä siellä siis on "vaan" hiivaa. Tänään mun tarvii käydä apteekista katsomassa jotain muutakin hoitokeinoa. Myös Pomtsun "onnellisuuspillerit" on lopussa, niitä haen samalla. Pommi siis syö lähes säännöllisesti sitä serotoniinin tuotantoa kiihdyttävää luonnontuotetta, johon kyllä muiden epäilyksistä huolimatta uskon. Nyt esim. Pommi on ollut muutaman päivän ajan ilman sitä, ja se säikkyy lenkillä räkättirastaiden ääniä ja oksien rapinaa metsässä. :o(

Lepopäivä

Meillä on tänään sohvalla-röhnötyspäivä. Aikaa moiseen ei olisi; tiskit, villakoirat ja kirpparitavarat kutsuu. Mutta ei nyt jaksa. Meillä oli eilen firman pikkujoulut, ja kotiuduin sieltä puoli viiden maissa aamuyöllä. T. lähti pelireissulle Ouluun viideltä, joten meillä oli treffit ja vahdinvaihto eteisessä. :o)

Pikkujoulut meni oikein hyvin, ja hauskaa oli,eikä krapulakaan mikään ihan kauhea. Meitä oli yksi kaksisataa juhlijaa, oltiin Hämeensillassa. Ruoka oli hyvää, juotavaa oli riittävästi. Istuin sattumalta firmamme suurimman pomon kanssa samassa pöydässä ekat pari tuntia. Aluksi vähän jännitti, mutta hyvin meidän pöydässä juttua riitti, joskin pääasiassa työasiaa. Ohimenevästä ruokajonosta kaikki vaan ilmeilivät mulle ja koittivat saada hämmästyksensä pöytäseurastani minun tietoisuuteen.

Perinteiseen tapaan pikkujouluissa osa porukasta oli tosi kännissä, ja tosi avoimina. Onhan se toki kiva kun kehutaan kauniiksi ja kerrotaan kauniin hymyni olevan syy, miksi aamuisin jaksaa töihin lähteä. :o) Mutta semmoisia pitkiä vuodatuksia siitä, kuinka olen tuhat kertaa kauniimpi kuin oma puoliso voi ikinä olla, ei niitä halua kuulla. Humalaisen miehen mielestä kuka tahansa viimeisen päälle meikattu ja kammattu pienessä paljettitopissa oleva nainen on äärettömän kaunis. Siksi kommentit eivät sen suuremmin sykähdytä. Ketään ei tarvinnut kantaa taksiin, kukaan ei kähminyt, ja jatkopaikkaan Ilvekseen saimme lähtemään useamman kymmenen hengen porukan. Ja taksijonoa ei ollut käytännössä yhtään! Ihan hyvät pikkujoulut siis kaikilla mittareilla. :o)

Lantaa ja twistiä

Eilen oltiin agitreeneissä jälleen. Eikö olekin hieno tunne, kun huomaan jonkun asian oppineensa, tai tajuaa oman ajattelutapansa muuttuneen? Ennen mä käytin oikeastaan vaan valsseja ohjauksessani, se oli jotenkin ainoa minkä tajusin, ja senkin tekeminen oli aina vähän hidasta. Eilen meillä oli tokalla radalla semmoinen vähän hankalampi hyppykuvio. Yksi treenikaveri meinasi, että teen tämän valssilla. Toinen suunnitteli sylikäännöstä. Ja minä rohkeana sanoin, että ei, tässä tehdään Twist. Ja koutsi vahvisti, että Laura on oikeassa! Tietysti ohjaustapa riippuu paljon koirasta ja ohjaajasta, mutta meillä nyt sattui kaikilla olemaan nopea parson ohjattavana, ja kaikki siis kokeilimme sitä twistausta. Viime kesänä olin Jaakon agikoulutuksessa, ja sieltä mulle jäi aika paljon hyödyllistä päähän, juuri noiden sylikäännösten -vetojen ja twistejen suhteen. Takaaleikkaus on ollut entuudestaan tuttu, vaikkakin Blondin kanssa ei joka paikassa kovin toimiva vaihtoehto. Edestäleikkaus on edelleen minulle vähän vieras ja outo, mutta ehkä sekin treenaamalla onnistuu. Vaikka tosiassa aika harvassa kohtaa olen koiraa niin paljon edellä, että voisin sitä käyttää. :o)

Treenit meni muuten ihan kohtuuhyvin. Pommi veteli taas himoonsa hevosenlantaa. Maneesin toisessa päässä oli pari koiraa treenamassa samaan aikaa, ja mä sain vähän sydämentykytyksiä siitä. Onneksi treenikaverit meni sinne "ihmisaidaksi", niin vähän rauhoituin. Lisäksi toisella radalla tajusin lainata Villeltä semmoista kimeä-äänistä vinkulelua, jolla sain Pommin huomion heti kiinnitettyä, huiteli se sitten lantaa syömässä tai katseli pahasti muita koiria. Pommi kyllä kuumeni lelusta tosi paljon, vaikka ei saanut siihen edes koskea. Mutta kai munkin pitää semmoinen silti taskuun hommata, juuri tuon huomion saamiseksi. Ja voinhan mä sit treenien loputtua sen joskus sillä palkata, se kun olisi ehkä parasta maailmassa Pommin mielestä. :o)
Blonkku meni ihan hienosti, ja vauhdilla. Keinun kanssa oli vähän ongelmia, Blondi hyppää sieltä kesken pois. Syynä saattoi olla se, että kaivoin taskusta namia juuri siinä kohtaa. Mitään kammon aiheuttavaa tapaturmaa sille ei ole käynyt, joten toivotaan asian olevan ohimenevää. Olen ilmoittanut Blonkun joulukuussa pidettäviin agikisoihin Hämeenkyrössä, pitkästä aikaa taas. Toivomme helppoa kulmaa kepeille, ja keinutonta sekä renkaatonta rataa...

Treenipaikka

Ilmoitin Blonkun OK-koirien agilitykurssille, joka kestää 8 kertaa, eli 8 viikkoa. Ryhmässä on neljä koiraa, ja treeni-aika kestää tunnin. Halusin, että Blonkku saisi edes hetken treenata enemmän kuin kerran viikossa. Toistoja, toistoja tarvitaan, jotta luupääkin (minä) opin. :o) Ratkaisevin syy tuon kyseisen kurssin valinnalle on se, että se pidetään 6 km meidän kotoa, ja mattopohjaisessa, lämmitetyssä hallissa! Aika luksusta verrattuna kylmään maneesiin Länsi-Teiskon perukoilla, vaikka kiva sielläkin on treenata.

Itse kouluttajasta en tiedä juuri mitään, sikäli oli vähän kuin sian olisin ostanut säkissä. Mutta se ei mielestäni ollut kuitenkaan este eikä hidaste osallistumiselle. Osaan kuitenkin itse jo sen verran ohjata ja miettiä kuviota, että aina ei olisi edes pakko olla joku vieressä neuvomassa. Olen vielä niin itsepäinen, etten läheskään aina edes usko niitä neuvoja. :o) Ja uudella kouluttajalla menee aikansa siinä, että tutustuu mun ja Blondin sanattomaan yhteispeliin.

Nyt onkin siis tulossa agilitypainotteinen loppukuu, meillä kun on ensi viikolla Mouhijärvellä se lauantaina ja sunnuntaina pidettävä agilitykoulutus. Sinnekin olen siis menossa Blondin kanssa. Äksy-Pommi jää kaikesta kivasta paitsi, minä raukka kun en uskalla viedä sitä uusien ihmisten ja koirien ympäröimäksi. :o(

Tutustumisretkellä

Eilen lähdin töistä vähän aikaisemmin, että päästäisiin kunnon päivälenkille vielä valoisaan aikaan. Oli kiva auringonpaiste (tai siis kaunis auringonlasku siinä neljän maissa) :o), ja muutenkin mukava pirteä pakkasilma. Pakattiin koirat autoon, ja mentiin tutustumaan uusiin lenkkeilymaastoihimme siihen kolmen kilometrin päähän Villilään. ;o) Löysimme helposti Nokian moottoritien ali menevän alikulkutunnelin, ja pääsimme Pyhäjärven rantaan kauniisiin maisemiin. Sieltä löytyikin heti uimaranta, matonpesupaikka, ja semmoinen koirille sopiva uimaranta (ei siis yleinen), noin viiden minuutin kävelymatkan päässä meidän tulevasta kodista. Kiva. Ihan siinä uimarannan vieressä metsässä näimme semmoisen kanaverkkoaidan. Ajattelin mielessäni, että näyttää vähän koirapuiston aidalta, ja menimme uteliaana katsomaan mikä siellä on. Kyllä vaan, siinä moottoritien ja järven välisellä kaistaleella metsässä, on iso, hyvin aidattu koirapuisto, jossa oli jopa penkkejä, ja siellä meni semmoinen lyhyt pururatakin kävelyä varten. Ihan kiva juttu, puisto on sen verran erikoisessa paikassa, että siellä tuskin on paljon kävijöitä, ja noin lähellä moottoritietä en muuten uskaltaisi pitää koiria vapaana. Hyvä säkä!

Kiersimme metsässä järven rantaa pitkin kulkevaa polkua pitkin Villilänniemeen, josta sitten pääsimme kiertämään takaisin autolle. Ihan kiva oli käydä alustavasti tutustumassa lenkkimahdollisuuksiin ja siihen, missä päin on valaistuja kävelyteitä ja missä sitten niitä pimeitä osuuksia. Kyllä mä pimeällä uskallan mennä otsalampun kanssa valaisemattomia pätkiäkin, onhan mulla Pommi sentään mukana. Mutta mun suuntavaistolla (jota ei siis ole) oudossa ympäristössä on aina eksymisen mahdollisuus aika suuri... :o)

Kauppias

Olin eilen työkavereiden kanssa pari tuntia hohtokeilaamassa ja syömässä. Oli kivaa, kyykytin ukot keilaradalla totaalisesti! :o) Insinöörit ottavat touhun niin kovin tosissaan, miettivät keilapalloon sopivaa kierrettä, suunnittelevat heittorataa ja jne. Minä en tajua kierteestä mitään, enkä osaa sitä tehdä. Mutta onni oli matkassa ja ruista jonkin verran ranteessa, joten hyvin pärjäsin. Hah!
T. oli vienyt koiria päivälenkille, ja niiden lenkki oli sujunut hyvin, vastaantulevista koirista huolimatta. Kiva kun on joku koiranulkoiluttaja, johon uskallan luottaa. Semmoinen, joka oikeasti tajuaa äksy-Pommin olevan vähän vaativa tapaus, ja uskaltaa kieltää naapuria tulemasta samaan hissiin... ;o) Innolla odotan rivitaloon muuttamista siinä asiassa, että jää tuo rapussa ja hississä liikkuminen pois.

Edellisen postauksen rutinoihin liittyen kerrottakoon, että laitoin ruokapöytäni ja 4 tuolia sinne nettiin huutokauppaan. Laitoin semmoisen "ylähinnan", että jos sen suostuu maksamaan, niin saa tavarat heti ostettua, ei tarvi odottaa sen huutokaupan päättymistä. Ruokailuryhmä oli myyty 40 minuutin kuluttua! :o) Eikä mennyt edes millään pilkkahinnalla. Kannattaa siis kokeilla, jos on ylimääräistä tavaraa nurkissa. Kyllä siellä kaikenmaailman romua olikin kaupan, mm. vanha sähkövatkain kuudella eurolla! Itse kyllä innostuin asiasta, ja laitoin sinne yhden astian (Kaj Franckin lokerovati) myös huudettavaksi. Hääpuku siellä menisi varmaan myös kaupaksi, pitäisi vaan pukea se päälle ja ottaa valokuvia. Mulla kun ei oikein ole hääkuvia tallella, ainakaan sähköisessä muodossa. Jostain syystä... :o(

Kiire ahdistaa

Taas on vähän semmoinen olo, että pitäisi revetä sataan eri suuntaan. Tuleva muutto ja ensi viikon pöytävaraus itsepalvelukirpputorille vaan pahentavat asiaa. To do -lista venyy päivä päivältä, ja mun energia asioiden tekemiseen hupenee vielä nopeammalla tahdilla. Kuinka vaikeaa on laittaa ruokapöytä ja 4 tuolia HuutoNettiin kaupattavaksi? Ei kuulosta isolta hommalta, mutta sitäkään en tunnu saavan aikaiseksi. Saati, että menisin kellarin kanahäkkikoppia penkomaan, ja lajittelemaan tavaroita kirpputoria varten. Olen melko varma, että tulen saamaan hermoromahduksen ja aikaansaamaan kolmannen maailmansodan meillä kotona, ennenkuin muutto lopulta on onnellisesti ohi. Víhaan sitä! Ai niin, kavereille ja vaikka muillekin tiedoksi. Muuttoapu on tervetullutta lauantaina 29.12. ;o) Vietämme siis joulua pakkaillen ja laatikoiden keskellä!

Kaiken kiireen keskellä on jäänyt hieman koirankoulutus vähemmälle. Mun piti opettaa Blondille luoksetulokäskyä led-valolla. Ei oo kyllä paljoa treenattu. Kyllä se sen kotona osaa hyvin kun vilkutan kättä samalla. Pitäisi mennä hämärään metsään treenaamaan, mutta en ikinä muista edes ottaa sitä valoa lenkille mukaan. :o( Lisäksi mun pitäisi opettaa Blondi haukkumaan käskystä. Sitä pidän aika haastavana, me kun ei olla hirveästi ikinä temppuiltu. Kyllä Blondi ihan oppivainen on, vika ei ole siinä vaan minussa... Blondi haukkuu oikeastaan vaan agitreeneissä, joskus Pommia yllyttäessään leikkimään ja joskus lenkillä isoille uhkaaville tummille koirille. Miten siis saan sen kotona haukahtamaan, että voin sitten palkita onnistuneesta suorituksesta? En voi/halua ruveta palkitsemaan sitä agitreeneissä haukkumista. Mutta pystynkö hyödyntämään sitä tilannetta jotenkin käsimerkin opettamisessa?? Ja minkä käsimerkin keksi käskylle "hauku"?
Nyt joku ihmettelee, että miksi ihmeessä haluat koirasi haukkuvan käskystä? Hakutreeneissä koirien pitää jotenkin kertoa ohjaajalleen, että "hei mamma, mä löysin tuolta metsästä yhden eksyneen!". Noita ilmaisutapoja on monenlaisia. Meidän ryhmässä monet käyttää semmoista koiran kaulassa roikkuvaa "rullaa", jonka koira ottaa suuhunsa ja vie ohjaajalleen tehtyään löydön. Yhdellä ohjaajalla on puntissa semmoinen keltainen kangasläiskä, ja hänen koiransa käy läppäsemässä sitä tassulla. Mä haluan käyttää haukkuvaa ilmaisua, eli Blondin olisi tarkoitus tulla istumaan mun eteen ja haukahtaa pari kertaa löytämisen merkiksi. Sitten laitan sen kiinni liinaan ja pyydän näyttämään missä eksynyt on. Joko selkis? ;o)

Villasukat

Ekat tekemäni villasukat sitten yläasteella väkerettyjen pakkosukkien. Ihan tyytyväinen olen, ajavat asiansa, eli lämmittävät vaelluskengissä ja saappaissa. Langasta tykkäsin kovasti, se oli siis tollaista "valmista raitalankaa", jossa oli kolme eri punaisen sävyä. Nyt ei tarvi mummun murehtia haudassa, että kuka tekee lapsenlapselle sukkia. Mä kun osaan itse! :o)

Seuraava kunnianhimoinen tekele olisi pitsineuleesta tehty hartiahuivi äidille joululahjaksi. Se on kooltaan iso, ja pitsineule varmaan hankalaa. Saa nähdä kuinka akan käy...

Lauantai-iltana

Lauantai-ilta, olen kotona koirien kanssa. T. on joukkueen saunaillassa ja minä saan olla tekemättä yhtään mitään. Minä olen meistä se, joka enemmän käy viihteellä, kavereiden kanssa syömässä, konserteissa yms. Kerrankin näin päin. ;o) Olen nauttinut laiskottelusta. Istunut lähes koko illan sohvalla, katsellut kaksi elokuvaa ja kutonut lähes kokonaisen sukan. Iltapäivällä olin "kunnon" tyttöystävä, ja olin T:n pelissä myymässä lippuja. Kaksi peliä olen kohta 11 kuukautta kestäneen tuttavuutemme aikana käynyt katsomassa. Molemmat he ovat hävinneet. :o(

Olen tyytyväinen siihen, että minä olen meistä se menevämpi osapuoli. Mulla on jonkinlaisia luottamusongelmia mies-sukupuolta kohtaan, enkä haluaisi, että joka viikonloppu T. hilluisi baareissa. Olen itse ollut siinä "onnellisessa" tilanteessa, että olen ollut muutamia kertoja äijäporukan mukana baarissa. Ja tietäähän sen muutenkin, ihan vain omista baarikokemuksista. Siis sen, että kun miehet lähtevät porukalla baariin kahden promillen humalassa, niin siellä on tapana testata omaa "markkina-arvoa" ja unohtaa se rakas kotona odottava vaimo. Monet naiset ajattelevat tietysti omasta mussukastaan vain parasta, että ei se meidän Pekka muita naisia katsele. Valitettavasti vaan mun kokemus on, että semmoiset Pekat on äärimmäisen harvinaisia lottovoittoja, ja tuollainen ajattelutapa aika naiivi. En (onneksi) ole kuitenkaan realistisesta ajattelutavastani huolimatta mitenkään yltiömustasukkainen. En nalkuta, soittele perään tai vaadi tulemaan kotiin. Mulla on samanlainen ajattelutapa kuin onnettomuuksia ja kuolemaa kohtaan. Jos jotain on tapahtuakseen, niin sitten se tapahtuu, kohtalo määrää. Meillä yritetään olla rehellisiä ja puhua kaikesta, ja näillä korteilla siis mennään. Itselläni on ensi perjantaina työpaikan pikkujoulut. Meidän henkilöstöstä on 90 prosenttia miehiä ja sitä rataa. Suu suppuun ja kestohymy päälle, sillä niistä pervovitseistä yms. selviää. ;o)

Huomenna on isänpäivä. Mun vanhemmat on eronneet kun olin 1-vuotias, enkä ole nähnyt sen jälkeen isääni kuin kaksi kertaa vahingossa. Onkohan muuten totta, että eronneiden vanhempien lapset eroaa itsekin todennäköisemmin kuin "onnellisten" vanhempien lapset? Olen lapsena päiväkodissa ja koulussa askarrellut isänpäiväkortin, jossa lukee "Hyvää Isänpäivää Äidille!". Joku psykologi nyt vetäisi tästä selkeät johtopäätökset, että isätön tyttö ei luota miehiin. Ehkä totta, ehkä vaan kantapään kautta opittua...

Tulipas tästä syvällinen, pitkä ja henkilökohtainen postaus. Pahoittelut siitä koirien kuulumisista kiinnostuneille. :o)

Neiti Etsivä

Eilen oltiin Blondin kanssa taas hakutreeneissä. Treeneissä on aina yksi suurempialainen etsintä yhdelle koiralle, ja muille semmoisia pienimpiä hakuja. Eilen oli Blondin vuoro olla elämänsä ekaa kertaa tuossa suuremmassa etsinnässä. Olimme Ylöjärvellä Puuvuoren lähellä, siellä Rajalan mutkan tuntumassa. Mulle näytettiin kartalta etsintäalue, joka oli hieman kolmion mallinen, noin 500 metriä pituudeltaan, ja toisessa kulmassa oli soramonttua. Mä tein suunnistajan kanssa etsintäsuunnitelman, päätin lähteä kolmion kärjestä leikkaamaan halki kolmion, koska tuuli kävi sieltä ikäänkuin kolmion kannan suunnasta.

Blondi etsi (kuulemma) hyvin. Musta tuntui välillä, että se luulee meidän olevan muuten vaan metsässä kävelemässä, kun se pyöri siinä meidän ympärillä haahuilemassa. Sanoinkin jossain vaiheessa, että "tietääköhän tuo yhtään mitä me ollaan tekemässä?". Tästä sain etsinnän lopuksi vähän moitteita, pitäisi kuulemma luottaa Blondiin, se tietää touhun ilmeisesti minua paremmin. :o) Blondi ei juurikaan kulje nenä maassa. Joko se kulkee suht normaalin näköisesti minun lähelläni, tai sitten viipottaa kamalaa vauhtia nenä pytyssä jossain kaukana edellä. Tämä siis silloin kun se saa hajun. Blondille on vielä ainakin tässä vaiheessa ominaista, että se käy tarkastamassa perässä kulkevan ryhmän moneen kertaan, tarkentaa siis, että onko nenässä tuntuva haju jostakusta perässä kulkevasta peräisin.

Pari kertaa etsinnän aikana Blondi sai hajun, mutta se oli jostain muusta kuin eksyneistä, koska olimme aika kaukana siinä vaiheessa heistä. Jonkun aikaa kun se oli hajun perässä ravannut, lähdin itse jatkamaan matkaa, ja kyllä se sieltä tuli perässä. Eksyneet olivat kulkeneet alueemme rajana ollutta tietä pitkin perimpään nurkkaan, eli sinne minne etsintäsuunnitelman mukaan menimme viimeisenä. ;o) Blondi sai hajun jo aika kaukaa, meni hieman ohi, sinne suuntaan mistä eksyneet olivat tulleet ja palasi itsenäisesti takaisin tarkentamaan, ja juoksi lopulta suoraan heidän luokseen parinkymmenen metrin päähän. Loppuviimeksi se siis löysi eksyneet tosi hienosti, ja osoitti olevansa emäntänsä luuloja pätevämpi!

Eiliset agitreenit

Eilen oltiin taas Länsi-Teiskossa treenaamassa agilitykuvioita. Ilokseni huomasin, että Blonkulla alkaa kepit sujua jo paremmin. Se menee ne todella vauhdilla, paljon nopeammin kuin Pommi. Sisäänmeno on vähän niin ja näin, ja aina ei jaksa paria viimeistä keppiä mennä, mutta silti on selvää kehitystä tapahtunut. Molemmat koirat kuumenivat taas aika paljon. Jos rata ei kerralla mene täydellisesti, niin sitten alkaa jo kuumiaminen. Haukkuminen, hyppiminen, hihassa roikkuminen ja irtoamattomuus hieman haittaavat menoa siinä vaiheessa, mutta sille ei kai tuossa terrieriagissa voi mitään. :o) Pommi veteli taas aimo annoksen hevosen lantaa, ja ekaa kerta näin jopa Blondin sitä maistelevan.

Kotimatkalla poikkesimme Pikku-Ahveniston kävelytiellä iltalenkillä. Siellä ei siihen aikaan näy ketään muita (hulluja), joten uskalsin pitää koiria vapaana. Hyvää loppuverryttelyä meille kaikille. :o) Kiva kun edes jossain on valaistuja metsäisiä kävelyteitä! Meidänkin lähimetsässä semmoisia on, mutta valot eivät jostain syystä vaan toimi. Varmaan joku kaupungin säästötoimi. :o(

Tervetuloa

Siirryin bloggaamaan eri paikkaan, eli nykyisin Blogin nimi on Murahduksia ja osoitteemme oletkin jo näemme jostain löytänyt. Täällä osoitteessa kerrotaan siis vanhaan tuttuun tapaan koirien Pommin ja Blondin kuulumisista ja harrastuksista, sekä emännän puuhista ja murheista. Välillä on näytillä myös käsityöinnostuksen satoa. :o)

Syy muutolle on aika ikävä. Meidän vanha blogi suljettiin "ulkopuolisen henkilön pyynnöstä". Asiaa tutkitaan, ja en pääse vanhaan blogiin käsiksi ennenkuin jotain päätöksiä tehdään tuon "ulkopuolisen" taholta. Minulle ei ole kerrottu mistä asiassa on kyse, tai kenen varpaille olen astunut. En ole ikinä maininnut blogissani työnantajaani, joten siitä se ei voi johtua. Uskoisin asian liittyvän pari kuukautta vanhaan koiratappeluita koskevaan kirjoitukseeni, mutta 100%:sen varma en voi olla. Minä kuitenkin olen sen verran koukussa bloggaamiseen, että halusin heti päästä kirjoittamaan, enkä odotella valittajan edesottamuksia ja olla hänen mielipiteidensä armolla. Siksi tämä muutto, ja hetken aikaa jo harkinnan alla ollut "palveluntarjoajan" vaihto. Katsotaan kuinka asia etenee.