Joulu

Vuoden aherrukset on ohi ja nyt alkaa joulunvietto. Rentoudutaan, käperrytään sohvalle viltin alle, juodaan glögiä, syödään suklaata ja luetaan hyvää kirjaa. Tai lähdetään lumiseen metsään kävelylle tai pulahdetaan järveen uimaan. Fiiliksen mukaan mennään, ja pääasiassa nautitaan siitä, että töihin ei tarvi tulla melkein kahteen viikkoon.

Suussa sulavat ja sydämen lämmittävät jouluterveiset kaikille!

Christmas Dance

Send your own ElfYourself eCards

Lääkärillä

Eilen käytiin Blonkun kanssa lääkärillä. Sillä on ollut lievää silmätulehdusta lähes koko syksyn ja mikään silmätippakuuri ei ole auttanut. Lääkäri oli sitä mieltä aiemmin, että tulehduskierre voisi johtua allergiasta, esim. homeitiö-allergiasta. Koska ei silmätipat auttaneet, nyt sit epäillään kyynelkanavan olevan tukossa. Silmästä ei siis tule varsinaista möhnää tai se ei ole punainen. Sieltä vaan tulee sitä kirkasta nestettä yli luomen ja se värjäytyy poskella ruskeaksi.

Blondilla on myös yksi varvasväli rikki ja tulehtunut ja sieltä löytyi hiivaa. Sitä nyt hoidellaan hiivaa poistavalla shampoolla ja antibioottivoiteella. Tämäkin siis viittaa siihen alkuperäiseen allergia-epäilyyn. Tammikuun lopulle on varattu pitkä aika, jolloin Blondi nukutettaisiin, tehtäisiin samalla se atopia-testi ja kyynelkanavien huuhtelu. Itse toivon, että atopia -testeiltä vältyttäisiin ja ongelmiin löytyisi joku muu syy. Mutta seuraillaan tassujen kuntoa ja katsotaan sit.

Joululahja itselle

Mä olen semmoinen hemmoteltu prinsessa, että kun päätän jotain haluta, niin aion sen myös saada. Ei kuulu meidän firman puhelinvalikoimaan, joten itse sen saan maksaa, mutta kun tahtoo niin tahtoo. Elikkäs meikäläisen joululahja itselle - valkoinen iPhone. ♥

Tapahtunutta

+ Hieronta avasi hieman hartioiden jumeja, tällä viikolla vielä uudelleen käsiteltäväksi.
+ Mulla on kaikki joululahjat hankittuna ja joulukortitkin muistin postittaa.
+ Sain viikonloppuna ihanaa aitoa intialaista ruokaa kun oltiin kyläilemässä "perinteisten"
intialaisten luona. Söin käsin, suuta poltti ja nautin. :o)
+ Käytiin viikonloppuna katsomassa mun kaverin vauvaa, ikää vajaat 3 kuukautta. Söpöliini.
+ Kävin eilen tanssimassa afrokuubalaista Rumbaa, oli hauskaa.

- Romeo & Julia -baletti oli pettymys. Ei taida olla mun juttu tuo baletti.
- Eilen kinasteltiin C:n kanssa. Hänen mielestään ei ole naisten ja miesten töitä, ja minä olin sitä
mieltä että auton etuvalon vaihtaminen on miesten hommia, ja oletin hänen sen tekevän.
- Motivaatio-pula töissä, tuntuu olevan pysyvä olotila.
- Joulusiivous odottaa edelleen toteutusta. Inhoan siivousta.
- Lenkillä on liukasta, kaaduin. Pommi onneksi lohdutti. Koirat keskittyvät kävelyn sijasta
jäniksen papanoiden imurointiin.

Joulun odotusta

Olkoon joulun aika, kuin jännittävä taika;
täynnä yllätyksiä, hyvän mielen hymyjä.

Rassu hermoraunio

"Riby oli nelivuotias labradorinnoutaja. Sen omistajat soittivat minulle, koska se oli kehittänyt huolestuttavan tavan; se pureskeli omia tassujaan. Ongelma oli alkanut lievänä, mutta oli kasvanut yhä pakonomaisemmaksi. Ribyn ongelma oli muunnelma ihmisten itsetuhokäyttäytymisestä. Tärkeintä oli osoittaa Ribylle, ettei ollut mitään syytä tehdä niin.

Niinpä polvistuin ja kutsuin sitä luokseni makupalan avulla. Kun se tuli, peitin tassun vasemmalla kädelläni ja tartuin sitä toisella kädellä leuasta ja silitin sitä. En sanonut sanaakaan. Koira pysyi keskeytettynä hetken, mutta alkoi pian taas nyppiä tassujaan. Heti kun se teki niin, vein sen huomion toisaalle. Pyysin sitä seuraamaan ja palkitsin sen ruualla. Taas assosiaatio oli positiivinen. Jatkoimme tällä tavalla jonkin aikaa. Joka kerta kun pysähdyimme ja se kääntyi jalkojensa puoleen, aloin taas kouluttaa sitä. Jatkoin ja jatkoin, parikymmentä minuuttia. Menin juomaan omistajan kanssa keittiöön teetä, ja pian huomasimme Ribyn nukkuvan sikeästi. Se oli viimein luopunut vartijan stressaavasta roolista ja kykeni rentoutumaan."

Jan Fennel, Kuuntelen koiraani

***********

Tämän tekstin kaivoin tarkoituksella esiin kirjahyllyn syövereistä. Pommi on pureskellut tassujaan jo jonkin aikaa, olen syöttänyt vaan tyhmänä lisää öljyä ja vitamiinia. Ei se vielä ole jatkuvaa tai kovin pakonomaista, mutta varmasti oireilua kumminkin. Pommi on stressaava ja vartija-luonne, joten varmasti tuo tassujen pureksiminen on siitä johtuvaa. Pallot meillä on kaikki kerättynä kaappiin, kolmatta päivää. Ajattelin senkin vähän rauhoittavan äksyliiniä.

Blondi is a star

Otsikko on C:n vastaus mun eiliseen viestiin, jossa kerroin agitreenien menneen hyvin. Pitää paikkansa, ei voi kyllä kieltää. Pikkuneiti jaksaa välillä ilahduttaa taidoillaan, ja vanha treenikaverikin muutaman kuukauden takaa totesi Blondin kehittyneen paljon. Ei sitä kehitystä oikein itse huomaa kun itse kaahoilee vieressä joka viikko. Ja kyllä mulle taas kerran muistutettiin, että "sulla on kuuro koira, et sä voi siltä ihan kaikkea olettaa" ja että "älä koiralle raivoa kun itse mokailet". :o)

Eilen me treenattiin pitkää 30 esteen erittäin kiemuraista ja vaikeaa rataa. Se meni hyvin. Ei nyt heti ekalla yrittämällä nollaa tehty, kun hidasälyinen emäntä vaatii aina kantapään kautta oppimista joissain ohjauskuvioissa. Takaakierrot sujui, samoin vaikeat kepeille menot. Ansa-hyppyesteen ohikuljetus onnistui, mutta A:n ohi ei niin vaan päästykään, kun ei mamma muistanut peruuttaa vaan pöhkö kääntyi A:ta kohden. Mutta mitäs teki Blonkku, suoritti kyllä virheellisesti sen A:n, mutta teki sinne loppuun oikein erimerkillisen kontaktin, vaikka minä painelin ihan eri suuntaan. Valoa tunnelin päässä, eli sian sydän ja kontaktitreenit alkaa pikkuhiljaa toimia. :o)

Tälle viikolle on luvassa kaikkea turhamaista, hemmottelua ja luksusta. Mulla on mm. hieroja pitkästä aikaa ja perjantaina menen ottamaan rakennekynnet. Saa nähdä kuinka ne toimivat töissä ja koiratouhuissa, mutta kokeillaan nyt ainakin. Jos tämä omien kynsien syöminen stressaantuneena loppuisi ja saisi kerrankin kauniit kädet. Lauantaina mennään katsomaan Romeo ja Julia -balettia, joten on tragediaakin tiedossa. Ja juhlan vastapainoksi on luvassa myös joulusiivouksen tekoa, leipomista ja joulumyyjäisissä käyntiä. Siinähän se viikonloppu taas vilahtaa silmien ohi.

Haaveita ja lenkkeilyä

Pöh, päivän sana on yt-neuvottelut, masentavaa ja tylsää. Ei mahdu meikäläisen päähän tämä talouskriisi ja sen seuraukset. Mun työpaikan ei ole vielä ainakaan kerrottu olevan vaarassa, mutta olen muuten vaan hieman kypsä istumaan tietokoneen ääressä päivät pitkät. Tänään vakavissani katselin tarjolla olevia aikuiskoulutuksia ja ilokseni löysin myös jonkinlaisen toiveammattini ammattitutkinnon alkavan ensi syksynä. Koulutus kestää 1,5 vuotta, paljon itse- ja monimuoto-opiskelua ja siltikin koululla pitäisi istua kolmena iltana viikossa ja muutamia lauantai-päiviä. Ei oo laiskan hommaa tuo opiskelu, mutta jos alaa haluaa vaihtaa, niin ei siinä muukaan auta. Se oliskin totaalinen muutos. Saisi tehdä työtä käsillään ja muutenkin fyysisesti ja tietokoneeseen ei tarvisi koskeakaan päivän aikana. Palkkatasosta ei mitään hajua, mutta ei kai se mikään ihan surkea voi olla. Hakuaika tuohon koulutukseen on huhtikuussa, pitää miettiä ja keskustella. Pystyisihän tuon hoitaa töiden ohessa, mutta sit ei juuri harrastuksille aikaa jäisi. Haluaisin pyytää mahdollisuutta tehdä 30 tuntista työviikkoa, niin jäisi sit yhden työpäivän verran aikaa enemmän puuhastella koirien kanssa ja harrastaa agilityä yms.

Viikonloppu meni aikas rauhallisissa merkeissä. Sain etukäteisjoululahjaksi kevyesti topatun softcell goretex -takin ja semmoiset joustavat goretex housut. Aivan mahtavat, ihmeesti mun liikkumis-motivaatioon vaikuttaa uudet ihqut varusteet. :o) Ollaan siis lenkkeilty paljon ja tein itselleni ja koirille lupauksen, että tästä eteenpäin meidän päivälenkki kestää aina tunnin, sen lyhyempiä ei tehdä, niin kiire ei voi tavis-ihmisellä olla.

Agitreenit

Eilen oltiin taas landella treeneissä. Meillä oli vieraileva "mä en tiedä kuuroista koirista mitään" -koutsi :oD ja vain yksi treenikaveri meidän lisäksi. Treenit oli oikein hyvät ja tehokkaat, juosta sai oikein kunnolla, mentiin kolmea eri rataa, ja mun jalkatyötä kehuttiin tehokkaaksi!!

Pommi meni oikein hienosti, vikalla radalla oli vaan turhan kuumana ja pudotteli rimoja jatkuvasti. Pommi kääntyili tosi hienosti ja tiukasti sekä kuunteli käskyjä, oikein mallioppilas.

Oikeastaan ekaa kertaa mun muistin aikana tuli eilen vastaan rata, tai kuvio, jota en pystynyt menemään Blondin kanssa. Siis semmoinen kuvio, jossa ääni on välttämätön. Masentavaa, semmoisiakin siis on. Puomin alla oli kaksi putkea, ne siis meni silla puomin vasemmalta oikealle puolelle, ei mitenkään kovin mutkalla. Koira piti lähettää sieltä puomin vasemmalta puolelta putkeen, ja sen piti tulla sitä toista putkea takaisin päin, siis sieltä oikealta takasin vasemmalla. Ja ohjaajan oli välttämätöntä pysyä siellä puomin vasemmalla puolella koko ajan. Ja putken suut ei ollut mitenkään vastatusten, vaan koiran olisi pitänyt kääntyä tokaan putkeen noin 90 astetta. Kauan ja monella tavalla kokeiltiin, ei mennyt. Blondi kääntyi mua kohden ennen putkea tai sen jälkeen, mutta ei tajunnut mennä sinne putkeen. Ja tietty just kun mun piti näyttää sille keholla/käsillä "putkeen", niin se oli sen putken takana piilossa eikä nähnyt. Kyllä se meni jos käänsi putkien suut osoittamaan kohti toisiaan, mutta muuten ei, ei niin millään. Ärsyttävä, mielenkiintoinen ja kinkkinen juttu, jota tulemme vielä varmaan kokeilemaan. Ja Pommihan meni heti ekalla yrittämällä kun vaan sanoi sen taikasanan "putkeen". :o)

Huono päivä

Päätä särkee, niskat ja yläselkä on totaalisen jumissa, veri ei kierrä ja oksettaa. Peleltaa. Olo tuntuu läskiltä, tili ammottaa tyhjyyttään, motivaatio on hukassa ja masentaa. On vähän huono päivä siis, tai viikko...



C:n muutto meni hyvin, mä pääsin ihmeen helpolla ja tavaraa tuli todella vähän nurkkia ja kaappeja täyttämään. Vuokrattiin semmoinen lämmin varastotila Nekalasta, ja siellä on sit suurimmat huonekalut ja tavararöykkiöt odottamassa sitä suuren omakotitalon ostamista joskus hamassa tulevaisuudessa. Pirkanmaan jätehuolto kävi hakemassa jotain vanhoja tetokoneita, imurin, vanhan pesukoneen ja mun vanhan sängyn. Kätevä juttu tuo Repsikka-noutopalvelu, hakevat romut kotoa asti ja lajittelevat ja toimittavat oikeaan paikkaan kaatopaikalle tms.

Tänään ois tiedossa agilityä, huomenna Rajattoman joulukonsertti ja torstaina taas agia. Sit oiskin jo perjantai ja sit viikonloppu. Sitten ollaankin taas viikkoa lähempänä joulua ja lomaa Kolilla. Ai miten niin loman tarpeessa? Olihan mulla heinäkuussa viikko kesälomaa.


P.S. Tissitutkimus on vasta tammikuussa, kovin on kuulemma ruuhkaa tutkimuksissa. Tuli vaan mieleen, että jos oikeesti ois ihan p*skahalvauksen partaalla, kauhuissaan ja peloissaan, niin ois varmaan ihan kiva odotella sitä tuomiota 5 viikkoa. Ja kyseessä on yksityislääkäri, ei mikään arvauskeskus.

Käsipohjaa ja King Julien

Huh hei, taas on maanantai ja tuntuu että mulla on mennyt viikonloppu ihan ohi. :o) Lauantaina olin koirien kanssa mökillä, mun kummitäti oli siellä kanssa ja käytiin häntä moikkaamassa. Käytiin saunassa ja mä kävin pari kertaa uimassa. Blondi oli ihan onnessaan ja saunoi varmaan tunnin. Lukitsin koirat pukuhuoneeseen uimiseni ajaksi ettei ne tulisi perässä järveen ja ettei kävisi pahasti. Rannassa oli vaan parin metrin aukko sulaa ja järvessä muuten jo ohut jää. Vesikin olinlaskenut aika paljon, joten sain melkein käsipohjaa uida saadakseni itseni kokonaan veden alle. :o)

Lauantaina iltana käytiin syömässä ja katsomassa Madagascar 2 -elokuva. Oli hyvä, juoni oli hauska ja tarina söpö. Hieman olin odottanut jotain uusia biisejä, mutta pääasiassa leffassa oli niitä samoja biisejä kuin ekassakin. Kyllä siellä nauraa sai ja tuli hyvälle tuulelle.



Sunnuntaina käytiin Viitapohjassa katsastamassa ihana paikka nimeltään Putiikki Rannalla. Kauniissa maisemassa oleva puoti, jossa myydään kauniita sisustustavaroita, lahjatavaroita, herkkuja, koruja, vaatteita ja kenkiä. Mukaan lähti kaikkea kivaa, kiiwi-hilloa, turve-shampoota, ekologista mansikantuoksuista tiskiainetta, joulukahvia, kynttilöitä, suklaata jne. Menomatkalla yhdessä risteyksessä eräs volvo-mies ajoi meidän auton perään. Hänen vikansa ihan täysin ja onneksi hän oli oikein asiallinen ja avulias. Hän oli firman autolla liikkeellä, joten vakuutukset on varmasti kunnossa ja C:n autoonkin tuli vaan maalipintaan naarmuja. Onneksi päästiin näin pienellä.

Peikko putkessa

Eilen oltiin taas landella agitreeneissä. Onneksi eilen oli vielä lunta, nyt sataakin siihen malliin, että tervemenoa lumi ja valkeus. Oli kivat treenit, mun lisäksi oli vaan Marjut koiransa kanssa treenaamassa, joten treeniaikaa oli ruhtinaallisesti ja juosta sai ihan kiitettävästi. Mentiin aika simppeleitä hyppyratoja, mutta kuten helpoilla radoilla on tapana, ne osoittautuikin kuitenkin aika kinkkisiksi joissain kohdin.

Blondin kanssa tahkottiin aika kauan takaaleikkauksen kanssa kepeille. Ei se oikein vielä luota, että kyllä se mamma sieltä perästä tulee. Ekan kepin jälkeen pitää katsoa taakse ja menee rytmi sekaisin. Se huomattiin myös Blondin kanssa, että jos on helpompi/suorempi rata, niin sen kanssa pitää olla aika tiukka ja sitä pitää ohjata tomerasti ja ei saa hetkeksikään kadottaa sitä koiraa selän taakse. Neiti kun rupesi keksimään ihan omia hyppykuvioita kun ei uskonut, että tästä nyt vaan suoraan juostaan. :o)

Blondin uusin kikkailu agilityssä on radalta karkailu. Sitä se on tehnyt nyt vasta pari kuukautta, ja mä olen vähän keinot vähissä tuon kanssa, kun ei sille voi huutaakaan perään. Karkailua tapahtuu lähinnä silloin kun Blondi turhautuu johonkin hinkkaamiseen tai kun minä juttelen koutsin kanssa ja Blondi joutuu odottelemaan. Tarvii varmaan laittaa heti remmi kaulaan jos pidetään taukoa radalla tai sit lainata joku kaukosäätimellinen koulutuspanta. Eihän Blondi mitään pahaa tee naapurikentän koiralle, mutta ei ole kiva häiritä muiden suoritusta ja voihan se naapurikoira hermostua pahastikin.

Pommilla oli peikkopäivä. Putkessa asui joku mörkö ja sinne ei kertakaikkiaan voinut mennä. Putki oli tosi tiukalla mutkalla, hiukan sillai silmukkamaisesti, joten varmaan siellä keskikaarteessa oli liian pimeää. Yritettiin kaikki mahdolliset ohjauskuviot, lelun heittäminen putkeen, minun houkuttelut siellä ulkokaarteen takana jne., mutta ei suostunut neiti menemään puolta metriä pidemmälle vaan aina kääntyi takaisin. Kun putki laitettiin loivemmalla mutkalle, niin sit kyllä onnistui, mutta ei Pommi senkään jälkeen suostunut tuota silmukka-mutkaa menemään. Pitää treenailla tämmöistä putkea itseksekseen siellä Nokian hallissa kun voin vapaasti heittää siellä lelua palkaksi. Josko se peikko muuttaisi sit sieltä putkesta pois ja sinne voisi taas mennä.

Pudotus pilvistä

Elämä on ihmeellistä. Aina kun tuntuu, että mä en selviä, nyt on asiat niin huonosti että enää ei jaksa, niin sit ilmaantuu jotain ja asiat alkaa rullaamaan paremmin. Sit toisaalta kun sulla on elämä kohdillaan, tykkäät kodistasi, koirat on käyttäytyneet ok, parisuhde kukoistaa, rahat riittää kaikkeen tarvittavaan ja töitäkin (vielä) on, niin eikös jostain tule se "muistutus", että väliaikaista tämä kaikki on vaan, älä suotta siellä ilmoissa liitele. Kävin tänään lääkärissä, ihan rutiinitarkastuksessa. Kävi kuitenkin niin, että kävelin tuolta lääkäriltä ulos mammografia-lähete laukussani. En mä oikeasti huolissani ole, mun ihana luotto-lääkäri osasi rauhoitella ja keksiä kyllä vaarattoman selityksen asialle, joku turvonnut rauhanen vaan. Mutta kyllä se kuitenkin saa asiat tärkeysjärjestykseen, ja hyvä niin. Ei tarvi valittaa kotona olevasta sekasorrosta tai kontaktien ylihyppimisistä agilityssä. :o)

Ei kiitos kommentteja tähän postaukseen, kyllä mä tiedän monen olevan tsemppaamassa, mutta mua vaan rupeaa helposti hermostuttamaan kaikki "voimahalit", kun tällä hetkellä en niitä koe tarvitsevani. Parin viikon päästä sen sit tietää, että tarvitaanko niitä, todennäköisemmin ei. Pitäkää huolta rakkaistanne ja tutkituttakaa niitä rintojanne! ;o)

Muuttostressi

Kiukuttaa, stressaa ja ärsyttää.... Miksi maailma on täynnä ajattelemattomia tyhmiä ihmisiä, selkäänpuukottajia ja rääväsuita? Mun ei pitäisi lukea yhtäkään foorumia tai blogikommenttia, kun aina saan niistä herneen nenään. No, selkäänpuukottavia työ"kavereita" ei pääse pakoon edes nettilakolla, ne on vaan kestettävä. Ei millään pahalla ketään kohtaan, mutta käyttäkää nyt hieman niitä aivojanne. Ei kannata esim. ottaa uutta koiraa, ja luopua siitä heti seuraavana päivänä, kun se tappelee sen jo taloudessa aiemmin olleen koiran kanssa. No tottakai se tappelee, pakkohan se arvojärjestys on selvittää. Itse olen viettänyt Blondin ekan meilletuloillan eläinlääkäripäivystyksessä hysteerisesti itkien, mutta ei tullut mieleenkään luopua siitä pennusta. Ei koirat ole hetken mielijohteita, kivoja leluja tai joululahjoja. Kannattaa myös muistaa, että se koira elää todennäköisesti noin 14 vuotta ja koiran hankkimalla sitoudut sitä hoitamaan tuon ajan. Sinä aikana ehkä tekee mieli muuttaa eksoottiseen maahan, matkustella, hankkia perheenlisäystä jne. Tämä kaikki kannattaisi miettiä läpi ennen sen koiran hankkimista.

Viikonloppu meni äkkiä. Perjantai-iltana olin alusvaateliikkeessä naisten rintsikka-illassa, jälleen nauttimassa kuohuviinistä ja erinomaisesta palvelusta. Kotiin lähti aivan ihana ja tajuttoman kallis korsetti ja siihen sopivat alushousut. Lauantaina käytiin etsimässä joululahjoja kaupungilla ja sunnuntaina jatkettiin samaa puuhaa Pajutilalla. Käytiin myös Bauhausissa ostamassa hyllyjä ja laatikoita. Eteiseen olisi tarkoitus virittää hieman lisää säilytystilaa ja kauniit hyllynkannattimet olin ostanut jo etukäteen siihen tarkoitukseen. C. muuttaa mun luo virallisesti ensi viikonloppuna, tällä viikolla jatkuu siis hänen kämppänsä tyhjennys ja mun kaappien uudelleen organisointi, jotta saadaan tavarat mahtumaan...

Kun niin kovin monet eilen valitti säästä, hautautui sohvalle viltin alle ja ajoi moottoritiellä kuuttakymppiä, niin minä olin ihan elementissäni. Mä rakastan tuommoista lumimyrsky-ilmaa, ja onneksi mun koiratkaan ei ole siitä moksiskaan. Kunnon tamineet vaan kaikille päälle ja ulos nauttimaan tuulesta ja tuiverruksesta. :o) Pommi haukkailee lunta ja tunkee päätänsä kinoksiin, Blondi puolestaan jahtaa taivaalta putoavia hiutaleita, eilen se tosin taisi tulla vauhtisokeaksi... Mä kävin illalla pelaamassa sulkapalloa ja sain rällätä autollani oikein kunnolla kerrankin. Kiva jos edes kerran vuodessa pystyy nauttimaan bensasyöpön tuomista eduista ja kokeilemaan mihin se oikein pystyy. Lisää tätä?!

Hämmästyttävä äksypuksu

Pommi jaksaa aina vaan hämmästyttää mua, hyvällä tai pahalla, kerta toisensa jälkeen. Pommi ja C. on hyviä kavereita, C. kun suostuu leikkimään usein. Hän valitettavasti matkustelee aika paljon, on ollut suunnilleen joka toinen viikko jossain maailman kolkassa. Maanantaina hän oli aamulla pakannut taas matkalaukkuansa, laittanut sen eteiseen odottamaan. Hän oli pukenut valmiiksi ja soittanut taksin. Pommi istui tapansa mukaan ikkunalaudalla ja näki taksin tulon. Silloin Pommi alkoi haukkumaan, juoksi eteiseen, meni matkalaukun eteen seisomaan ja murisi C:lle kun hän meni lähemmäs laukkuaan. C. oli sit hetken jutellut Pommille (osaa muutaman tutun lauseen suomeksi) antanut koirille keksit ja kokeillut uudelleen. Pommi oli edelleen murissut hieman. Sitten C. oli päättänyt torua Pommia, että " ei saa mur mur, hyi". Pommi oli hypännyt suoraan ison körilään syliin ja nuollut sen naaman ihan likomäräksi. Pommin tapa pyytää anteeksi. :o) Se on niin ristiriitainen, ihanan kamala ja kamalan ihana.

:o))

Meidän lähellä on omakotitalo, jonka aidatussa pihassa on erittäin usein semmoinen musta kovin karvainen koira. Välillä mun käy sitä koiraa hieman sääliksi, kun se on siellä pakkasella ja sateellakin. Mutta yleensä siellä talossa on ulko-ovi auki, että koira pääsee ainakin eteiseen kyselemään sisälle pääsyä. Me kuljetaan tuon talon ohi melkein päivittäin ja mulla on tapana jutella tuolle mustalle koiralle. Päästän Blondin aidan viereen haistelemaan, Blondi ja musta koira haistelevat aikansa, siten ne hieman juoksevat ja leikkivät, molemmat siis omilla puolillaan aitaa. Musta koira on tosi kiltin oloinen, ikinä en ole sen kuullut haukkuvan, vaan se ilmestyy pimeydestä siihen aidan viereen vaan nuuskuttelemaan. Hetken kuluttua me yleensä sanotaan haukulle heippa ja jatketaan matkaa. Pommi istuu kauempana tiellä ja saa multa nameja. Tätä on jatkunut siis useamman kuukauden.

Tänä aamuna poikkeuksellisesti myös Pommi halusi mennä aidan viereen. Ajattelin sen olevan turvallista, kun se metalliverkkoaita kuitenkin on tukeva ja estää puremisen yms. Annoin Pommin siis mennä löysässä hihnassa aidan tykö ja se haisteli todella nätisti tuota mustaa koiraa varmaan puoli minuuttia. Ei murinoita eikä puremista! :o) Pommi ei ole muita koiria kuin Blondia päässyt lähellekään pariin vuoteen, joten mä olin siitä todella ylpeä . Kun sanoin "hyvä", niin Pommi palasi mun luokse hakemaan namia. Ihana Pommi. Pieni askel ihmiskunnalle, mutta suurtakin suurempi asia mulle.

Ahkerana

Mulla on ollut tänään ahkera päivä. Kiva kun pakastaa ja on vähän lunta, on heti pirteämpi olo kuin vesisateella. Heräsin aamulla hyvissä ajoin ennen kuutta ja olin toimistolla jo seitsemältä. Halusin ajoissa kotiin, jotta keretään tuonne agilityhallille ennen vuorojen alkua. Ensin siis päivälenkille lämmittelemään ja sit viiden minsan ajomatka hallille. Ei me oltu kuin puolisen tuntia, menin molempien koirien kanssa rataa ja aika paljon keppejä. Blondi ei tajua kepeille menoa kulmasta ja Pommi kuumenee tuolla ihan hirveästi. Se on jo tajunnut, että tää on se paikka missä leikitään pallolla ja alkaa huutamisen heti kun astutaan sisään. Kiva.

Agitreenaamisen jälkeen kävin tunnin lenkillä kaverin kanssa, ilman koiria siis! Aika harvinaista mulle mennä kävelemään ilman karvakorvia, mutta kivaa vaihtelua se vaan on. Vähän tuli jalat tuosta säären etuosasta kipeeksi kun sai hieman varoa askeliaan koko ajan, oli niin liukasta. Mutta en valita, antaa tulla vaan pakkasta ja lunta. Mentiin vielä yhdessä Citymarkettiin ostamaan ruokaa ja kaikenlaista pikkutilpehööriä, joak on ollut ostoslistalla viikkoja ellei kuukausia. Löytyihän ne pullasudit ja mikrokuvut, ja lisäksi ostin tuommoisen kivan "jouluvalon". Se on koristeltu maitolasia oleva pallo, jonka sisällä on pieniä valoja. Vähän arvelutti pallon muotoisen koriste-esineen ostaminen, kun eihän Pommi kestä edes ilmapalloja haukkumatta. Mutta tuota se ei ole ainakaan vielä hokassut. palloksi :O)

Matkakuume

Mulla on ihan kamala matkakuume. :o( Kummityttö asuu tätä nykyä Arabiemiraateissa. Äkkilähtölennot Dubaihin saisi alle 300 eurolla, normaalihinnat on noin 550 euroa. Viikkoa lyhyemmäksi ajaksi sinne ei viitsisi lähteä ja C. tarvii viisumin. Lähin konsulaatti on Saksassa ja äkkilähdöstä on sit turha haaveilla jos se byrokraattinen ruljanssi pitää käydä läpi... Mut kun haluaa! Siellä olisi 30 astetta lämmintä ja ihana auringonpaiste.

Olen katsellut myös Ryanairin lentoja Saksaan, Bremeniin. Olisi ihana päästä kunnon joulumarkkinoille shoppailemaan, herkuttelemaan ja juomaan Glühweinia. Bremenin joulumarkkinoita kehutaan tosi isoiksi, tunnelmallisiksi ja kerta kaikkisen loistaviksi. Ne aukeaa marraskuun viimeisenä viikonloppuna. Pitkä viikonloppu??


Suurin este ja ongelma on kai mun kohdalla lomapäivien puute. Mulla on viikko 1 vapaata kun ollaan menossa sinne Kolille. Siihen menee kaikki extratunnit ja kauheasti ei kehtaisi ylimääräisiä vapaita pyydellä kun tämä taloustilanne on mitä on. Ulkona myrskyää ja sataa, joten onhan sitä kiva ainakin haaveilla. Ehkä ne haaveet siitä joskus vielä toteutuu kun niitä tarpeeksi pyörittelee päässään...

Viikonloppu

Meillä oli perjantaina firman pikkujoulut, ne oli ihan kamalat. Tais olla ekat ja vikat mun bileet tuossa firmassa. Aikuiset miehet ja ilmainen viina, uskomaton yhdistelmä. Pari taksia ja yksi poliisi tuli soitettua, kun ihmiset oli niin järkyttävässä kunnossa. Yksi ihminen pystyy pilaamaan kaikkien juhlan kun rupeaa haastamaan riitaa ja tappelemaan jokaikisen kanssa. Ja mikä siinä on, että känninen mies kuvittelee voivansa iskeä minkä naisen tahansa ja on ihan ok tulla tosta vaan hieromaan selkää tai muuten vaan kyhnäämään kylkeen. En edes yrittänyt olla ystävällinen vaan sanoin kovaan ääneen että painu helve***n siitä! Eipä tuo oma siippakaan ollut kovin kivassa kunnossa, ihan ansaitusti on saanut potea morkkista ja olla pahoillaan koko viikonlopun. Lisäksi se on nyt tehnyt töitä noin 28 tuntia putkeen, kahden tunnin unia lukuunottamatta. Ja huomenna lähtee Koreaan, eli ei ole paljon yhteistä aikaa ollut. Tiedän, että hän on pahoillaan ja ei työasialle voi mitään, mutta mökötän silti, ihan vaikka vaan naisten mökötys-mainetta ylläpitääkseni tai saadakseni paremmat tuliaiset.

Koirat oli ex-miehellä hoidossa pikkujoulujen ajan. Siellä oli mennyt hyvin, paljon oli leikitty ja heitetty palloa. Viime yön Blondi oli kipeenä, tärisi, lipoi huoliaan, nuoli lattioita, halusi ulos ruohoa syömään ja vatsassa oli paljon ilmaa. En tiedä mistä oli tullut, mitään outoa ei mun tietääkseni ole syönyt. C:n analyysi oli, että Blondi ei sietäisi keitettyä pakastettua riisiä, että se menee pakastettaessa niin kovaksi ettei kunnolla sula. Tarvii tarkkailla. Yleensä tuo sairastelu kestää pari tuntia, nyt meni koko yö yhdestätoista aamu-seitsemään. Ihanaa.

Treeniä, treeniä

Eilen käytiin taas Länsi-Teiskossa molempien koirien kanssa agitreeneissä. Yhtään ei huvittanut lähteä sinne pimeyteen, mutta oli kuitenkin kivat treenit. Pohje taas antoi kuulua itsestään, mutta ei onneksi tällä kertaa niin pahasti. Mentiin semmoista hyppyrataa, missä oli hieman hankala kepeille meno ja paljon välistävetoa ja takaakiertoa. Molemmat koirat meni ihan kivasti, mitään suurempia ongelmia ei ollut paitsi omassa juoksussa ja ehtimisessä. :o) On kiva huomata, että pikkuhiljaa Blondi alkaa pysyä lähdössäkin hieman kärsivällisemmin.

Blondi tekee tuommoisissa hyppykieputuksissa pidemmät kaaret kun Pommi taas kääntyilee tosi hyvin. Pommi osaa opettamatta kääntyä melkein hypätessään ilmassa, se myös kääntyy tosi pienistä raoista ollakseeen tuommoinen XL-tyttö. Jälleen treenikaverien suusta kuului, että "kyllä toi Pommi pitäisi viedä kisoihin". Onhan se totta, että Pommista saisi hyvän kisakoiran. Se on nopea, raivoisa, osaa kontaktit ja hyppykieputukset... Kepeillä olisi vielä treenattavaa ja sit siinä lähtötilanteessa pitäisi saada se keskittymään minuun eikä läheisten koirien tuijotteluun. Ei se radalta karkaisi, mutta se lähtö ja maali on tosi riskialttiit. Ei taitaisi mun omasta suorituksesta tulla mitään kun stressaisin niin paljon.

Meillä on tänään firman pikkujoulut, ja ulkona sataa vettä... Vien iltapäivällä koirat ex-miehelle hoitoon ja aloitan sit pynttäämisen. Mulla on uusi hieno mekko ja uudet Lontoon tuliaisena saadut korut. :o) Mukavata viikonloppua kaikille.

Rotupohdintaa ajanvietteenä

Tää teki tuommoisen Hauvakone -testin ja kokeili, että mikä olisi sopiva koirarotu seuraavaksi koiraksi. Lähtökohtana oli, että haluan melko suuren koiran ja asun hieman "väljemmissä" olosuhteissa. Ei tuo tulos nyt mikään ihan suuri yllätys ole. Itse olin vähän miettinyt Novascotian noutajaa. Olisi kyllä kiva, jos koirasta ei lähtisi kovin paljoa karvaa... C. haluaa agilityn mm-kisojen vaikutuksille alttiina Bordercollien. :o)


1. punainen irlanninsetteri

2. punavalkoinen irlanninsetteri

3. englanninspringerspanieli

4. suomenlapinkoira

5. unkarinvizsla, lyhytkarvainen

Rakkautta on...

Rakkautta on laittaa koirilleen niiden lempiruokaa, vaikka itseä ällöttää sen koskeminenkin.

Urheana mä eilen keittelin pari sian kieltä ja sydämen, ja pilpoin niitä ikuisuudelta tuntuvan ajan. Nyt on vähäksi aikaa treeninameja pakkasessa, mutta on ne vähän hankalia. Mä kun olen semmoinen neiti etten haluaisi koskea niihin nameihin. Ne on niin ällöttäviä ja limaisia. Sit jos on vielä sormikkaat kädessä, niin ne haisee ihan kamalalle. Kyllä on nyt hienohelmalla ongelmansa. :oD Voisiko joku alkaa myydä valmiiksi keitettyä sian sydäntä pieneksi paloiteltuna ja puhdistettuna niistä kaikista yököistä roippeista?

Hienohelma kävi eilen kampaajalla. Olen varmaan kohta vuoden ollut tumma, todella tumma ruskea tai mustanruskea. Nyt alkoi väri tympimään ja oma naama näyttämään kalpealta. Mutta eihän siitä tummasta tukasta olekaan niin helppo päästä eroon, kun ei siihen mikään väri ota kiinni. Ei värillä voi vaalentaa, joten tehtiin sitten värinpoisto. Pari-kolme astetta saatiin vaalennettua, vaikka aika laikukas pää siitä tuli. Tyvi, latva ja se väliosa oli kaikki eri sävyä tuon värinpoiston jälkeen. No, ei muuta kun porkkanainen oranssi väri päälle ja nyt on jo hieman tasaisempi ja parempi. Ei tee hyvää hiuksille, mutta onneksi mun kuontalo on tällä hetkellä niin lyhyt että koko tukka uusiutuu muutamassa kuukaudessa. Josko sitä pysyisi punapäänä hetken ja kokeilisi keväällä täys-blondia. Olisi sit se ulkoinen olemus älykkyyden kanssa linjassa. :o) Sit oiskin hiustenvärjäyksen kaikki mahdolliset värit käyty läpi.

Palkkaneuvottelut

Meidän Blondi oli eilen sitä mieltä agitreeneissä, että nyt ois mamma palkassa parannettavaa ja paljon. Mentiin semmoista vaikeaa kepeille menoa, sillai 90 asteen kulmasta, eli ihan sivusuunnasta ekaan väliin. Ei Blondi osaa vielä itse tuommoisia vaikeampia menoja hakea, joten mentiin niin että siellä oli koutsi namin kanssa, namikippo tai vaan nami siellä ekassa välissä ohjaamassa kulkua. Mutta kun niitä samoja kevytnakkeja saa monta kertaa viikossa, niin eihän se nyt jaksanut ihan kauheasti innostaa. Kivempaa oli vaan syöksyä summamutikassa johonkin keppiväliin ja mennä niitä keppejä ees taas, vaikka väärin menikin.

Yhdellä treenikaverilla oli mukana keitettyä sian sydäntä. Pyydettiin sitä vähän "lainaan" ja kokeiltiin uudestaan. Pikkuneiti ampaisi suorinta tietä sinne ekaan keppiväliin ja sinne jäi. Ei suostunut edes pujottelemaan loppuun vaan jäi koutsin viereen kerjäämään. Eihän siitä menosta meinannut mitään tulla, kun mammalla oli vaan pahoja nakkeja ja koutsin kädessä herkullista sydäntä. Mutta viesti meni siis perille... meidän vaikeissa keppitreeneissä ja siinä kontaktin opettamisessa on jatkossa käytössä vähän järeemmät aseet, eli sisäelimet. Mä annan tosi harvoin tuommoisia herkkuja koirille, kun mua vaan itseäni oksettaa niiden valmistaminen, leikkaaminen ja koskettaminen ylipäätänsä. Eilen kuitenkin hain kaupasta sydäntä ja kieltä, joten kai sitä on aika suostua palkkavaatimuksiin ja unohtaa oma yökötys. :o)

Sateisia kuulumisia

Kiirettä pitää, kun ei meinaa muka ehtiä edes blogia päivittää. Mitäs me on puuhailtu, eipä kauheasti kai ihmeellisiä. Perjantaina hain edellisestä kodista vihdoin loput tavarani, talvitakit, jotain jäänyttä romua ja talvirenkaat. Ja palautin avaimen. Kyllä kesti, mutta on tuntunut jotenkin ahdistavalta mennä sinne, enkä halunnut hakea talvirenkaita ennekuin on niiden vaihdon aika. Nyt on sit talvirenkaat alla ja kävin jopa autopesussa. Se on mulle vähän yli-jännää, mutta hyvin selvisin. Kesärenkaat jätin "rengashotellin" hoiviin, eipä tarvi murehtia niiden säilömispaikasta.

Lauantaina käytiin keskustorilla maalaismarkkinoilla. Ostettiin karpalo-mansikkamehua ja mallasleipää, ja syötiin muurinpohjaletut. Ilma ei ollut mikään kiva, joten ei siellä kauaa jaksanut palella. Lauantaina käytiin myös uudessa Marusekissa sushilla. Kiva se uusi paikka, paljon isompi, mutta silti ei mikään liian meluinen. On ilmeisen suosittu paikka, eivät suostu tällä hetkellä ottamaan edes pöytävarauksia perjantai- tai lauantai-illaksi, suuren kysynnän vuoksi.

Sunnuntaina käytiin tanssimassa salsaa, mä kävin pelaamassa sulkapalloa ja eilen olin Latinos-tanssissa. Loppuvenyttelyjen aikana tuli sähkökatko ja me saatiin sit venytellä oman hengityksen tahtiin pimeässä. Vaatteiden löytäminen pukukopissa oli mielenkiintoista kännykän valossa. :o) Onneksi kotona oli sähköt pysyneet ja koirilla ei olut mitään hätää. Pohje vihoittelee edelleen vähän. Normaali elämisen se kestää, mutta pitkät venytykset, potkut tai juokseminen ei oikein toimi. Pitäisi nyt malttaa ottaa rauhassa, mutta ei ole tuo maltti ikinä ollut mun vahvoja puolia. ;o)

Muuten kuuluu oikein hyvää. Olen iloinen ja onnellinen, ja se on tietty hauskaa. C. sai erittäin pitkän prosessin jälkeen avioeron ja nyt meillä suunnitellaan tulevaisuutta hieman eri asenteella. Hänellä on oma vuokra-asunto enää tämän kuun loppuun saakka ja sit hän muuttaakin virallisesti mun luo. Tavaroille vuokrataan varastotilaa, mun kaksioon kun ei mahdu oikein mitään. Minä onnistun saamaan muuttostressiä tästäkin, mutta eiköhän se ihan hyvin mene...

Jälleen treeneissä

Eilen oltiin landella maneesilla treenaamassa. Siellä saa kyllä kokea millaista olisi oikeasti asua maalla. Pienen hiekkatien varrella, kun lähimmät katuvalotkin on noin 7 kilometrin päässä. Semmoisessa pimeydessä ei paljon otsalamppu auta, hieman sentään, näet metrin eteesi ja missä koirat on. Muuten olisit pimeässä säkissä. Olisiko semmoisessa ympäristössä sit kiva asua ja lenkkeillä talvisin?! Hhhmmm...

Treeneissä syötiin aivan mahtavan hyvää Ava-suklaakakkua, kiitos kuuluu Tiinalle, ja tietty hienoille treenikavereille Villelle ja Klenille. Eilisissä treeneissäkin tämä parivaljakko teki upean suorituksen, nappiin onnistuneen leijeröinnin. Ville siis ohjasi hyppy-kepit-putkeen -kuvion noin viiden metrin päästä, puomin ollessa siinä hänen ja koiran välissä. :o)

Meitsin treenit ei menneetkään ihan niin nappiin. Muka jo kunnossa ollut pohje venähti taas uudelleen. Ei se näköjään kestä tuota maneesin super pehmeää ja upottavaa hiekkapohjaa. Eilen illalla se oli tosi kipeä ja kramppasi, tänään onneksi on jo parempi. Pommin kanssa treenaaminen jännitti taas eilen aika lailla. Maneesin toinen kenttä on aika lähellä, meidän kauimmaiset ja heidän lähimmät hypyt on vain noin neljän metrin päässä toisistaan. Ja sit kun siellä joku vielä vinguttaa vinkulelua, niin soppahan on valmis. Kiitos vaan kaikille ihmis-aitana seisoneille, onneksi kommelluksitta selvittiin ja Pommi vain vilkuili naapureita. Blondi puolestaan kävi siellä ihan moikkaamassa ja leikkimässä asti, mutta onneksi ei se häiriköidyksi tullut koirakaan ollut vihainen.

Muistoissamme

Reippaan Räppääjän muistolle. Voin vain kuvitella miltä se suru tuntuu, mutta olen hengessä mukana.

Do not stand at my grave and weep,
I am not there, I do not sleep.

I am a thousand winds that blow.
I am the diamond glint on snow.
I am the sunlight on ripened grain.
I am the gentle autumn rain.

When you wake in the morning hush,
I am the swift, uplifting rush
Of quiet birds in circling flight.
I am the soft starlight at night.

Do not stand at my grave and weep.
I am not there, I do not sleep.
Do not stand at my grave and cry.
I am not there, I did not die!

Mary Frye (1932)

Treeneissä

Eilen oltiin Blonkun kanssa taas agitreeneissä Nokialla. Mentiin rataa, mutta pääasiassa jäimme takomaan neidin kaaliin A:n alastuloa. Se mentiin nyt treeneissäkin hyppäämällä, vaikka alhaalla oli nami. Vasta kun koutsi oli sitä kädellä osoittamassa, muistui kiireisen pikkuneidin päähän pysähtyä. Sitä sit hinkattiin oikein toden teolla. Niin, että juoksin täysiä ohi ja niin, että jäin parin metrin päähän taakse. Se taakse jääminen on tosi vaikeaa Blondille. Jos ei koutsi tuputa jatkuvalla syötöllä namia suuhun, niin neiti lähtee mun perään ihmettelemään, että mitä sä siellä teet.

Tänään taidan mennä Pommin kanssa treenaamaan keppejä. Tuolla hallissa uskallan palkata sen niin iki-ihanalla pallolla, mitä en muualla voi tehdä. Pommi kun ottaa pallon suuhunsa ja lähtee juoksemaan kunniakierrosta ympäri hallia. Ja autahan armias jos sille reitille joku toinen koira eksyisi...

Yksi julma treenikaveri toi eilen halliin myös 8 viikkoa vanhan porokoiran pennun. Velho oli kovin ujo ja pelokas pikkumies, mutta niin supersuloinen. Mahtavan kokoiset tassut, pieni kuono ja hassut viikset ja ilvestupsut korvissa. Muiden koirien haukkuminen pelotti ja yhtään ei uskaltanut leikkiä. Mutta vähän piti murahtaa jos joku koira meni lähellekään hänen lelujaan. On ne niin ihania nuo pennut. Ja aatelkaa minkälainen kepo mulla on. Se kysyi muutama viikko sitten ihan itse ja ilman mitään vihjailuja tai painostuksia, että voitaisiinko ottaa kolmas koira?! Mun vastaus oli tietysti "tottakai". Sitten kun me asutaan siellä isossa omakotitalossa landella ja meidän piha on vähintään 5000 neliötä. Ja se koira ei tule olemaan parson. :o)

Kuulumisia

Nyt on parina aamuna ollut pakkasta ja maa jäässä. Meidän vilukissa (alias Blondi) on ihan mahdoton tapaus palelemisessa. Ei jäisellä nurmikolla voi kävellä, varpaat palelee! Onhan se totta, että Blondilla ei ole mitään pohjavillaa ja sen turkki on ihan onnettoman lyhyt, ja jalat ja mahan alunen on tosi vähäkarvaiset... Eilen kävin ostamassa neidille hienon uuden punaisen fleecetakin näille pikkupakkasille ja vaikka treenireissuille käytettäväksi. Blondi oli silminnähden onnellinen uudesta asusteestaan. No, se nukkuu aina, myös kesähelteillä, peiton alla. Ja jos ulkona on satanut ja neiti on märkä, niin silloin pitää pukea paita päälle sisälläkin. Pommi on ihan eri maata, takit on sen mielestä inhottavia ja kutittavia, takajalkojen ympäri meneviä kuminauhoja ei voi kuvitellakaan käyttävänsä ja rapussa kävellään sillai kylki seinää pitkin raahustaen. :o)

Pommi puolestaan on kunnostautunut kokkauksessa viime päivinä. Sunnuntaina se istui uunin edessä kaksi tuntia putkeen kun siellä oli lampaan paisti hautumassa. Eilen kun tein koirille ruokaa, se päivysti jälleen hellan edessä. Mä katsoin olohuoneessa telkkaria ja Pommi tuli aina välillä kysymään, että "joko saa?". Kun vastasin, että "kohta", niin neiti palasi hellan eteen päivystämään. Se on kyllä ahnein ja ruuanhimoisin tuntemani koira. Varmaan söisi itsensä halki jos mahdollisuus olisi. Toistaiseksi on yksi ruoka tullut eteen, jota Pommi ei ole syönyt, jättikatkaravun pyrstö. :o)

Mun puolesta saisi lumet jo tulla, vaikka ensi viikonloppuna. Vien perjantaina auton renkaiden vaihtoon, ja talvitakit ja -kengät on kaivettu naftaliinista. Me varattiin Kolilta mökki viikoksi 1. Mennään siis sinne uudeksi vuodeksi katsomaan, josko lunta ja pakkasta riittäisi kotikulmia enemmän. Lupasin opettaa kepolle hiihtämistä, vaikka on tuo omakin taito tainnut päästä unohtumaan. Ehkä tuostakin selvitään, toistaiseksi olen selvinnyt suomen kielen opettamisestakin ilman pahoinpitelysyytettä tai seinään heitettyä tietokonetta. Joo, en ole opettaja luonteeltani, kärsivällisyys on luokkaa tulitikku. :o)

Tamsk 2.11.

Blondi pääsi näyttämään hyppyrotan taitojaan taas tänään. Agiradalla puomin, A:n ja jopa keinun alastulot mentiin mahtavalla loikalla, kaikista siis vitonen. Kepeissä jäi yksi keppi väliin, ja siitä sit se lopullinen naula arkkuun, eli tuloksena HYL. Kovin montaa nollatulosta ei radalta tullut, eli oli Siskolla vähän kinkkinen rata ja tiukka arvostelu. Kiellon sai ihan vaan siitä jos koira katsoi ohjaajaa ennen putkeen menoa... :o)

Toinen rata oli hyppyrata. Ihan meidän juttu tietty noiden kontaktiongelmien takia, ja mitään paineita ei ollut, kun hyppyradalta meillä on jo nolla. Hyvinhän se siis meni, Blondi varasti aika pahasti lähdöstä, mutta sain sen onneksi ohjattua alun esteetkin oikein. Sit vaan monoa toisen eteen, oli meinaan aika vauhdikas rata suorine putkineen jne. ;oD Säkää oli kieltämättä matkassa mukana, ihan hirveästi kun ei siinä vauhdissa ehtinyt pakkovalsseja tai muitakaan valsseja. Tuloksena nollavoitto ajalla -10,45. Vähänkö ollaan nopeita!

Perjantai

Ei kai tää elämä niin kauheaa ole loppuviimeksi, vaikka ulkona onkin harmaata ja sateista. On perjantai, kello on jo yli puolen päivän. Mä istun kotona oman keittiön pöydän ääressä, pieni koira tuhisee sylissä ja toinen istuu ikkunalaudalla katselemassa ulos. Olen ottanut jonkinlaiseksi tavaksi tehdä yhden päivän viikossa kotoa käsin töitä. Eka ajattelin, ettei siitä mitään tule, mutta olen ollut yllättävän tehokas. Tulee sitä tietty pestyä pyykkiä ja laitettua ruokaa, mutta ei tule puhuttua turhia työkavereiden kanssa kuten toimistolla, joten ihan päikseen menee ajankäyttö.

Kohta ajattelin lähteä molempien koirien kanssa tuonne hallille vähän agiliitelemään. Mulla on oikein ratapiirros ja kepeillevientiharjoitukset suunniteltuna. :o) Illalla voi sitten hyvällä omallatunnolla jättää koirulit keskenään kotiin ja mennään isolla kaveriporukalla ulos syömään. Siitä se viikonloppu alkaa. Mukavaa Halloweenia kaikille!

Väriä elämään

Tää tilas Elloksen alesta vähän väriä mustien talvitakkien massaan. Kiva malli, ihan mun näköinen ja värinen. Kuvan värit on oikeesti vähän tummemmat, ei mun naama ihan noin valkoinen ole... Hinta oli 30 euroa, joten olen kyllä tyytyväinen löytööni!

Liitoa

Tänään oltiin Blonkun kanssa OK-koirien treeneissä. Tehoharjoittelussa oli ylläri ylläri kontakti-alastulot. Mentiin niitä sillai, että mä jäinkin ihan selvästi Blondin selän taakse, noin puomin puoliväliin. Koutsi oli siellä alastulolla palkkaamassa. Vaikeaa tämäkin oli Blonkulle. Väkisin olisi pitänyt lähteä takaisinpäin, joko puomia tai maata pitkin, katsomaan minne se mamma jäi. Kyllä se toistojen jälkeen alkoi jo hieman paremmin mennä, Blondille riitti kun se pystyi olkansa yli vilkaisemaan, että olen tallella.

Tänään sain käyttöön avaimen tuonne lämpöiseen treenihalliin. Nyt voidaan mennä treenaamaan useammin, siis aina kun siellä ei ole varattua vuoroa. Saa nähdä kuinka usein tulee käytyä... Uskoisin kyllä vakitreenien lisäksi ainakin pari kertaa viikossa sinne ehtiväni. Matka kun kestää 5 minuuttia. :o) Sunnuntaina ollaan menossa Tamskin kisoihin jälleen yrittämään. Jos sitä ennen pari kertaa ehtisi vahvistamaan noita kontakteja. Ettei käy kuten viime sunnuntaina... Sit meillä onkin taas aikaa treenata heikkoja kohtiamme, seuraavat kisat kun on vasta tammikuussa.

Kisat Niihamassa

Eilen aamulla sateen piiskatessa ikkunoita lähdimme Blondin kanssa Niihamaan agikisoihin. Ykkös-luokalla oli vain yksi startti ja mulla tapani mukaan kovat odotukset. Turhaan, HYL:hän sieltä tuli, kuinkas muuten. Rata oli helppo, me treenataan paljon vaikeampia juttuja treeneissä. Mutta niinhän se vaan on, että ne helpot radat on helppo sössiä.

Blondi varasti lähdössä, pudotti toisen hyppyriman, jätti keppien vikan kepin pujottelematta (en korjannut ->HYL), teki kiellon yhdeltä hypyltä ja ryökäle loikkasi sekä puomin että A:n alastulokontaktit kamalalla loikalla yli! Melkein itku tuli, koska olin oikeasti luullut tuon kontakti-asian olevan jo paremmin hallussa. Kuvittelin, että Blondi päinvastoin jää sinne kontaktille istumaan ja odottamaan namia, niin paljon me on niitä treenattu. Mutta ei. Ja mä teen kädellä ihan saman jutun ja juoksen ihan samalla lailla kun treeneissä, ja siellä ne kontaktit sujuu. Aaarrggh. Jotenkin se yhdistää kisatilanteen ja kiireen ja loikkimisen pienessä päässään ja luulee varmaan oikeasti olevansa oikein pätevä koira. Lisää treeniä ja vahvistusta, ei kai siinä muu auta. Alkaa vaan meikäläisellä usko loppumaan pikkuhiljaa...

Kalliita avaimia

Kävin tänään Nokialla semmoisessa pienessä lukkoliikkeessä teettämässä lisää avaimia asuntooni. Omistajapariskunta oli varmaan siinä hieman yli 60 -vuotiaita ja liike on tainnut olla heillä suunnilleen kolmekymmentä vuotta. ;o) Teetin neljä avainta. Täti teki ne ja laittoi ne tiskille. Sitten hän rupesi laskemaan hintaa ääneen päässään. Mulla ei ollut hinnasta mitään käsitystä, joten olin melko äimistynyt kun laskutoimitus meni suunnilleen näin: 36, 72, ööö, 106... Tässä vaiheessa aloin jo hieman ihmetellä, että kuinka helkkarin kallista voi olla avaimen tekeminen. Sitten täti pääsi laskutoimituksensa päätökseen ja totesi: "anna nyt vaikka kaksikymppiä". Aaaarggghhh! Eurothan on ollut vasta noin 6,5 vuotta käytössä! Ja tämä täti edelleen laski hinnat yhteen markoissa ja sit muutti sen loppusumman joksikin pyöreäksi eurosummaksi. Mä olen jo suunnilleen unohtanut markkojen olemassaolon ja niiden kurssin. Edes mun äiti ei enää ajattele hintoja euroissa. Mutta onneksi Nokian yritysmaailmasta löytyy vielä tämmöisiä arkeologisia aarteita. :o))

Koiratouhuja

Pohje on parantunut ihanan nopeasti, pystyn kävelemään jo melkein normaalisti. Mobilat ja Burana on ollut kovassa käytössä, ja onneksi koiriakaan ei ole sadekeleillä huvittanut mitkään kovin pitkät kävelylenkit. Vielä en tiedä kuinka käy huomisen agilitytreenien, että pystynkö sinne menemään. Sunnuntaina olisi Blonkulla Tampereella kisat, haluaisin tosissaan mennä, mutta mitään järkeähän siinä ei ole. Todennäköisesti satutan pohkeen vaan uudelleen jos nyt lähden juoksemaan. Katsotaan...

Innostuin Virpin suosittelemana tilaamaan kirjan Click to calm - healing the aggressive dog. Naksuttelusta en ole koskaan innostunut suuremmin, mutta tuossa kirjassa vaikutti olevan hyviä ohjeita/periaatteita ihan muutenkin, varsinkin siis Pommia ajatellen. Näin kirjasta sanotaan: "Positive Answers for the Aggressive Dog. The dog that bites. The dog that attacks other dogs. The dog who may not survive his own aggressive behavior. What can be done to help these dogs? When Emma Parsons, canine behavior consultant, discovered that her own dog was aggressive, she developed innovative and effective strategies to calm, alter, and re-shape his reactive displays, and those of her clients' dogs."

OK-koirien halliin olen päättänyt ottaa avaimen marraskuun alusta ja koitan siellä käydä harjoittelemassa pääasiassa erilaisia ohjauskuvioita, käännöksiä ja vaikeita kepeille vientejä yms. Iltaisin ko. halli on lähes aina varattuna, mutta koitetaan keretä viikonloppuisin ja joinain arki-aamuina sinne, tai myöhään myöhään illalla. :o)

Auts!

Oltiin Blondin kanssa eilen Turun suunnalla, ATT:n uudessa hienossa hallissa agilitykoulutuksessa, Jaakon ja Janitan opissa siis. Oli hieno reissu, mukavia ratoja, uusia käännöksiä ja paljon vinkkejä. Kotiintuomisena tosin oli revähtänyt pohjelihas ja nyt mennään kainalosauvoilla, mutta mitä sitä ei koiransa eteen kärsisi. Näköjään pystyn teoriassa juoksemaan aika sairaan lujaa, mutta lihakset kun eivät ole niin sporttiseen menoon tottuneet, niin sanovat sopimuksensa irti. Kotimatka oli aika tuskainen, jalka kramppasi ja särki tosi pahasti. Ja onneksi oli kepo mukana autokuskina, muuten oltais varmaan vieläkin siellä.

Koulutuksen anti oli tosi hyvä, mentiin paljon semmoisia juttuja, joita ei olla treenattu paljoa tai ollenkaan. Nyt tiedän mitä on leijeröinti, opeteltiin semmoista u-käännöstä koiralle, uusi käännös nimeltään flippi (?), sylikäännös yhdistettynä valssiin (vähän vielä hakusessa...) ja mentiin meille muuten vaan vaikeita poispäinkäännöksiä ja takaaleikkauksia. Kun vaan muistaisi kaikki oppimansa jutut ja vielä ne tulisivat rataantutustumisissa mieleen, että niinkin voi tehdä.

Blondi käyttäytyi kiitettävästi, mitä nyt säntäili hieman naapurikentälle (pienen pienestä aidan raosta) ja A:n harjalle pällistelemään, mutta rataa suorittaessa se oli hyvin hanskassa. Varsinkin tokalla radalla mun ohjaus toimi tosi hyvin ja Blondi kulki hienosti, siis siihen pohkeen repeämiseen saakka, joka onneksi sattui vasta aika loppusuoralla... Päästiin näyttämään pitkää nenää yhdelle epäluuloiselle, joka sanoi mua tyhmäksi kun rataantutustumisessa selitin, kuinka aion koiraani ohjata yhdessä tietyssä kohtaa. Ihan kiva kuulla rakentavaa krittiikkiä, mutta tuommoiselta muka-hyvältä tavisharrastajalta en ehkä halua kuulla tuommoisia kommentteja omasta ohjauksestani, varsinkin kun minä tunnen koirani hieman eri tavalla kuin hän...

Kateellisena katselin Turun/Liedon -seudun koirahalleja. Tuolla pienellä teollisuusalueella oli ainakin 3 upouutta todella suurta hallia vain koiraimmeisten käyttöön. *Kateellinen*. Miten voi olla, että Tampereelle ei saada aikaiseksi edes yhtä kunnollista, vaan koiraihmiset joutuu treenaamaan jossain kaukana jumalan selän takana hevosmaneeseilla ihan päättöminä kellonaikoina?!

Wisdom for Friday

"It is more fun to talk with someone who doesn't use long, difficult words but rather short, easy words like "What about lunch?"

Winnie the Pooh

:o)

Haaveilua

Tää haaveilee taas. :o) Töissä on vähän kypsää ja siitä kai tää suurimmaksi osaksi johtuu. No, mä piirrän tämän haavekuvan teillekin, niin sit tiedätte.
Noin 40 kilometriä Tampereelta maaseudun rauhassa on 18 000 neliön tontti. Tontilla on suuri vanhanajan tyyliin rakennettu omakotitalo. Se on rakennettu vuonna 2000, siinä on kaksi kerrosta, yli 250 neliötä ja 7 makuuhuonetta. Pihapiirissä on aitta, saunarakennus ja talli. Pihassa on myös aidattu kenttä, alunperin hevosille tarkoitettu.

No mitäs tämä tuommoisella julmetun kokoisella pihalla ja talolla tekisi, ei ole edes suurperhe suunniteilla. No, ensinnäkin talon alakerta tulisi ihan omaan asuinkäyttöön. Talon yläkerta olisi varattu jonkinlaiselle pienimuotoiselle koirahoitola-toiminnalle. Koirat saisivat oleskella omissa huoneissa, metallisille häkeille naurettaisiin. Niillä olisi sohvia, sänkyjä, räsymattoja ja kaikkea mitä kotona muutenkin on. Pihalla olisi monen tuhannen neliön aidattu alue, jossa koirulit saisivat juoksennella vapaana. Pihapiiriin tulisi yllätys, yllätys myös agilitykenttä, ja jonnekin pihan toiseen reunaan myöhemmin myös pienehkö halli, jossa voisi harrastaa agilityä talvella. Sitä hallia voisi sit vuokrata ryhmille ja sinne voisi kutsua kouluttajia pitämään viikonloppukursseja.

Tähän se haaveen piirtäminen loppuu, en rupea pilaamaan sitä miettimällä käytännön asioita, jotka sille on esteenä. Ne kun on niin tylsiä...

Hepskukkuu

Heippa,

Mamma päästi mut pitkästä aikaa sanelemaan mun omia kuulumisia. Se on nykyisin vähän laiska kirjoittelemaan ja höpisee useimmiten vaan omista asioistaan meidän plogissa. Mä jouduin viime viikolla taas sinne pahan hajuiseen paikkaan, missä lääkäritäti katsoo silmiä ja suuhun. En tykkää yhtään, koitan aina livahtaa oven raosta pihalle enkä suostu edes syömään mamman tuputtamia nameja. Mulla on silmät vähän punoittaneet ja ne on ollut rähmässä, siksi me sinne mentiin. Olen kai allerginen homejuustolle, tai jotain. En oikein kuullut selvästi, mutta jostain homeitiöistä ne kai puhui ja päivitteli kun sama juttu oli viime syksynäkin. Nyt kotona laitetaan monta kertaa päivässä semmoista pahan makuista silmätippaa. Koitin mennä aluksi pöydän tai sohvan alle piiloon, ettei mamma sitä laittaisi, mutta enää en viitsi. Se kun on niin hölmö, että konttaa vaikka sinne sohvan alle mun perässä. Tai sit se heristää etusormea, ja siitä en tykkää yhtään. Ja nykyään saan suurta kalaherkkua heti tippojen jälkeen, se kun tajusi mun irvistelystä, että ne tipat oikeesti menee suuhun ja on tosi pahoja.

Agilityä me harrastetaan edelleen, mä olen siinä niin hyvä. Näen jo kaukaa puomin ja A-esteen ja juoksen sinne aina suorinta tietä. Sit jos mamma ei tajua tulla mua sinne viereen kehumaan ja palkitsemaan nakilla, niin sit mä hyppään sieltä ylhäältä korkealta maahan ja jatkan matkaa. On se edelleen aika hidas, mutta on se jo vähän jotain oppinutkin. Kisoissa me ei olla juurikaan käyty, kuulemma mä en ole vielä oikein kisavalmis. Luulen, että mamma vaan jännittää liikaa, ja siks me ei mennä. Viime lauantainakin meidän piti mennä, mutta mamma söhläsi niin, ettei me ikinä keretty. Ensi viikonloppuna kuulemma mennään johonkin viholliskaupunkiin joidenkin tosi hyvien opejen treeneihin. Kyllä mä ne muistan, oon nähnyt ne samat opet ennenkin. Ei ne ollu kovin kivoja. Toinen ei tykännyt kun mä en oikein jaksanut lähdössä ootella ja toinen kuritti mammaa keppien opettamisesta. No, ei haittaa mua, voin kääntää niille selkäni ja esittää kuuroa. Mennä vaikka sinne A:n harjalle tasapainoilemaan, se on kivaa.

Pommin kanssa on mennyt ihan kivasti viime aikoina. Se on alkanut enemmän leikkiä mun kanssa, vaikka välillä sen leikit on kyllä aika rajuja. Silloin mä vaan makaan hiljaa paikallaan lattialla ja annan sen kaahata hulluna ympäri taloa. Kyllä se mulle kiroilikin viikonloppuna. Vanha köntys hermostui kun ei saanut mua litassa kiinni. hah. Nykyään Pommi pelkää mua, uskokaa pois vaan. Joskus kun olen mamman lähellä ja syön luuta ja Pommi koittaa ahneena tulla siihen lähelle, niin mä sillai vähän murisen. Ja sit se menee kauemmaksi. Vähänkö oon julma. On se ihan kiva sisko. Kyllä se välillä auttaakin mua, esim. tänä aamuna se söi mun persiljan, kun en ite siitä tykkää.

Ai niin, meillä majailee nykyään aika paljon semmoinen ruskea mies. Sillä on pehmeä maha, jonka päällä on kiva nukkua. Ja se leikkii paljon meidän kanssa, riehuu sängyssä mun kanssa ja heittelee palloa Pommille kunnes mamma tylsimys kieltää. Aika paljon se myös halailee mammaa, ja siitä mä en aina tykkää. Koitan mennä niiden väliin, että saisin kaiken huomion itselleni. Olenhan mä perheen prinsessa. Mä en ihan vielä oikein ymmärrä sen puhetta, mutta ihan kivalta se vaikuttaa. Ensi kertaan taas...

T. Blondi

Lahopää

Lauantai-aamuna meidän piti mennä Riihimäelle kisoihin. Piti piti, mutta eipä menty. Oli ylläri, ylläri kiire aamu. C. meni koirien kanssa edeltä ulos ja mä hösäsin vielä jotain kotona. Sit kun lähdin, ja painoin oven kiinni, niin tajusin samalla hetkellä... Käsilaukku jäi eteiseen. Käsilaukussa ihan kaikki tarpeellinen, kotiavaimet, auton avaimet, lompakko, kännykkä, kisapaikan osoite ja jopa C:n avaimet. Tuli ihan muutama kirosana suusta.

Naapurilla on yleisavain. Tämä kun on niin pieni taloyhtiö, niin ei meillä ole mitään päivystävää huoltofirmaa, joka tulisi avaamaan ovea. Naapuri ilokseni kertoi, että ei tämä yleisavain sovi sun oveen. Kun se lukko jouduttiin vaihtamaan yhden juopon takia eikä sitä sarjoitettu uudelleen. Jahas. Mitäs sit tehtäis?? Sain onneksi isönnöitsijän kiinni, ihme kyllä ennen kahdeksaa lauantai-aamuna. Hän tuli taksilla Tampereelta Nokialle heidän toimistolleen, haki sieltä kopion mun asunnon avaimesta, tuli taksilla avaamaan mulle oven ja lähti taksilla takaisin kotiin. Kalliiksi tuli, mutta ei se kyllä haitannut yhtään tuossa tilanteessa. Jos tästä nyt vaikka vähän oppisi ja kävisi teettämään lisää avaimia ja viljelisi niitä kavereille ja sukulaisille.

Kisoihin emme siis tämän kommeluksen jälkeen ehtineet. Mutta kun oltiin kerta hereillä, ulkoiluvaatteissa ja koirat autossa, niin päätimme lähteä mökille. Koirat juoksivat ja riehuivat frisbeen kanssa, me haravoitiin pihaa puhtaaksi. Välillä käytiin juomassa teetä ja polttamassa takassa puita ja sit taas takaisin tihkusateeseen ahertamaan. Oli kivaa, ja koirat nautti täysillä. Semmoinen kisareissu tällä kertaa...

Ilo ja suru

Aina kun kuulee tutun, varsinkin omien koirien kanssa samaa rotua ja ikää olevan koiran olevan sairas, niin tulee äärettömän paha olla. Jotenkin mä vaan elän omassa pienessä maailmassani ja kuvittelen, että mun läheisille tai mun koirille ei koskaan voi sattua mitään pahaa. Mutta kun jollekin tutulle tapahtuu, niin se tuo pienen särön mun täydellisen maailman lasikattoon. Se saa tajuamaan, että noin voi käydä myös mulle. Koska mä olen saanut onnekseni kaksi hyvin tervettä koiraa, niin en ehkä osaa edes arvostaa niiden hyvinvointia riittävästi.

Seuraava runo on omistettu kultakimpaleelle perheineen.

Kun olet iloinen, katsele
syvälle sydämeesi ja
huomaat,
että ainoastaan se, mikä
tuottaa sinulle surua,
antaa myöskin iloa.

Kun olet murheellinen,
katsele taaskin sydämeesi ja
huomaat,
että tosiaankin itket sitä,
mikä on tuottanut sinulle
iloa.

-Kahil Gibran-

Keppiä ja kontaktia

Viikko on vierähtänyt ihanan nopeasti. Joka päivälle on riittänyt ohjelmaa ja töissä on pitänyt kiirettä. Agilitytreeneissä oltiin Nokialla Blondin kanssa poikkeuksellisesti tiistaina. Oltiin semmoisessa vähän "parempien" ryhmässä ja mentiin siis aika vaikeaa rataa. Oli vaikea vienti (täyskäännös) kepeille, ja sitä me sit parin namikipon avulla tahkotiin aika paljon. Tekee oikein hyvää Blondille, tuommoiset hassusta suunnasta kepeille menot on sille vaikeita. Ei ne aivosolut vielä siellä päässä kohdanneet toisiaan, eli edelleen odotellaan sitä oivaltamis-reaktioita. :o)

Torstaina oltiin ekaa kertaa maneesilla treenamassa ja kyllä oli kamalaa. Pilkkopimeää, pitkä matka, sataa vettä, piha on kuravelliä, alusta on kuin sitkeässä kaurapuurossa juoksisi, olet ihan hikinen ja jalat hapoilla, koirat vaan kuumenee ja tekee ihan mitä niitä itseään huvittaa ja itsellä menee hermo. Kiva harrastus! :o)) Pommi kävi kuumana ja katseli hieman naapuriradalle. Naapuriradalla vinguteltiin vinkulelua, mikä ei ole ihan kauhean viisas yhdistelmä kun me ollaan viereisellä radalla. :o) Selvittiin tappeluitta, keppejä se ei vaan kiihdyksissään oikein malttanut mennä. Pommi menee kontaktit nätisti, vaikka se on vaan opetettu käskyllä "hidasta". Sillä se toimii. Blondille laitoin eka radalle kontakteille namit. Hyvin pysähtyy ja saan itse kivan etumatkan silloin. No, toisella radalla jätin namit pois ajatellen lauantain tulevia kisoja. Auts! Neiti siellä odottaa ja etsii ja haistelee, että missä ne namit on. Lähtee sit vähän eteenpäin etsimään niitä ja kun ei löydy niin palaa takaisin kontakille ja ihmetellen katsoo mua tyyliin "oletkos mamma nyt unohtanut jotain?". Ollaan siis taas unohdettu treenata ilman nameja ja tulos tullaan varmasti näkemään huomisissa kisoissa. Tarvii vaan koittaa taputtaa sille ja näyttää peukkuja (se on Blondin kehumista) ja koittaa saada se päättäväisesti sen jälkeen jatkamaan matkaa. Toivotaan, toivotaan...

Kuvasia

Viikonloppu

Viikonloppu meni jälleen liian nopeasti. Käytiin koirien kanssa parinkin eri järven ympäristössä Nokialla talsimassa, tutustumassa uusiin maisemiin siis. Perjantai-iltapäivänä onnistuttiin eksymäänkin pikkuisen, tai siis kyllähän me koko ajan tiedettiin missä ollaan, mutta meidän ja auton välillä oli joku puolustusvoimien yksityisalue, joka oli aikamoisilla sähköaidoilla eristetty. :o) Enpä tiennyt siellä metsän siimeksessä semmoisenkaan olevan. No, koirat nautti meidän pitkistä kävelyistä harhailuista huolimatta ja kävivät vielä molemmat uimassakin. Yhtä hulluja kuin emäntänsä. Eilisellä lenkillä nuo saivat molemmat juosta pitkät pätkät vapaana, kun oltiin niin kaukana sivistyksestä ja keskellä soista korpea. Kyllä oli hauskaa ja sammal pöllysi kun neidit meni littaa. Itku pitkästä ilosta, kuten lapsilla yleensä. Pommilla meni hermo kun se ei saanut Blondia kiinni, ja eikös siitä sitten syntynyt kunnon kahakka. Pitkään aikaan en olekaan noita joutunut irrottelemaan toisistaan, *koputtaa puuta*. No, kuinkaan ei onneksi käynyt, Blondi kun alistuu heti ja Pommi ei yksinään jaksa kovin kauaa uhota.

Viikonlopun lihattomat syömiset meni oikein hyvin. Vähän vaan nauratti kun kävin lauantaina täydentämässä koirien herkkuvarastoja ja ostin kaikkea sonnin siittimistä lampaan keuhkoon ja naudan mahaan... Koirilla ei siis ole lihatonta viikkoa. :o) Itse söin sushia, kasvis-raclettea, vuohenjustosalaattia ja munakasta. Nam, nam.

Lihaton viikko

Huomenna se sit alkaa, Virpin haaste, eli eläinten viikko syömättä lainkaan lihaa. Ei kauheasti pelota, tai en siis usko sen tuottavan mulle juurikaan ongelmia. Kunhan nyt vaan muistaisin! :o)
Tällä viikolla lounaalla käydessäni olen jo katsastanut kunkin paikan kasvistarjonnan. Mä aion hyvällä omallatunnolla syödä juustoa, siitä en suostu luopumaan. Ja kai se ihan ok onkin, eihän juuston takia niitä eläimiä tapeta. Tarjolla on mm. aika ihania vuohenjuusto-pesto-pastoja, kasvis-subia, kasvishampurilaista, lohisalaattia ja vaikka tonnikalapitsaa.

Viikonloppuna aion syödä ainakin raclettea. Ekaa kertaa tässä kodissa ja tänä syksynä on aikaa nauttia sulatetusta juustosta ja punaviinistä. :o) Varmaan jotain kasvispastaa tulee tehtyä viikon aikana ja aika paljon salaatteja. Tänään kävin pienessä suklaapuodissa hakemassa belgialaisia suklaahipputryffeleitä, joten tuskin sitä kuitenkaan laihtumaan pääsee tällä kasvisruokavaliolla. :o)

Love is...

Love is...

... counting until 10 instead of shouting.

... stealing a kiss when you stop before at the red light.

Ulkoliitojen vika kerta

Eilen oltiin viimeisissä ulkotreeneissä tänä vuonna. Alkoi kyllä puoli kahdeksan aikaan olla jo sen verran pimeää, että ihan järkevää se on siirtyä sisätiloihin. Mutta kun se maneesi on niin kylmä ja kolkko ja kaukana ja siellä on niin kamala juosta. En tykkää yhtään. Lisäksi mulla on nyt lokakuun ajan kahdet agilitytreenit päällekkäin. :o( Yritän saada nuo Nokian treenit siirrettyä, toivottavasti onnistuu.

Eilen mentiin aika pitkää rataa. Siinä ei ollut mitään kamalan vaikeita teknisiä juttuja, ainoa monelle koirakolle ongelmia tuottanut asia oli tuplaputki. Oli kaksi putkeä peräkanaa, niiden välissä oli noin 1,5 m rako. Eka oli suorana (puomin alla) ja toka mutkalla. Puomi oli siinä edessä niin, että millään et ehtinyt juoksemaan sinne putkien väliin osoittamaan minne kuuluu mennä. Eli "eteen" tai "putkeen" käskyllä piti koira saada toiseenkin putkeen. Treenikaveri (terkut Tainalle) sanoi rataantutustumisen aikana, että "mä haluan kyllä nähdä kuinka saat Blondin tuosta kohtaa menemään". Mun ennuste oli melkein oikeassa, putkihullun koiran kanssa ei ekaa kertaa lukuunottamatta ollut mitään ongelmia, sinne se syöksyi toiseen putkeen ilman suurempia ongelmia. Sama kohta mentiin radalla vielä toiseen kertaan, mutta silloin kuului koiran kääntyä ekan putken jälkeen oikealle, ei siis sinne tokaan putkeen. Hienosti sekin meiltä sujui, ei se putkihullu sit kuitenkaan ihan pöhkö ja korvaton ole, vaan katselee mitä se mamma tuolla takavasemmalla huitoo. :o) On mulla hieno koira. Pommin kanssa tuo samainen kohta ei mennytkään niin hyvin, sen piti kääntyä haukkumaan ja kyselemään lisäohjeita heti ekan putken jälkeen.

Myös tiukat käännökset oli eilen Pommin kanssa taas ihan erilaisia, se kun kääntyy niin nopeasti ja pienistä raoista, ja Blondi juoksee suurempia kaaria. Läskiksi menee kun koittaa ohjata molemmat samalla tavalla. Pommille saa ohjata takaaviennit ja välistävedot melkein tarkemmin kuin Blondille, vaikka voisi helposti luulla sen olevan toisin päin.

Jännittävä viikonloppu

Oli aivan mielettömän hienoa katsella agilityn MM-kisoja. Hassua kuinka paljon ihan ventovieraiden ihmisten puolesta jännittää, saati sitten vähän tutumpien ja suomalaisten. Jaakon ja Zenin menoa oli mahtava katsella, siinä on pari joka tietää mitä tekee. Lauantaina rata oli täydellinen, ei siitä voi muuta sanoa. Vaikka lopputulos sunnuntain radalla olikin todella harmittava, niin silti Jaakko heti kehui koiraa ja otti sen syliin. Todella hienoa ja itkuhan siinä jännityksen purkautuessa tuli.

Yksi asia mihin kiinnitin huomiota monien parsonien kohdalla oli lentävät lähdöt. Ohjaajalla on koira sylissä, hän lähtee juoksemaan ja "heittää" koiran siihen maahan vierelleen. Ratkaisu Blondin paikallaanpysymis-ongelmiin?! Itsellä vaan ei taida vauhti riittää siihen, että sitten ehtisi koiran edelle sitä ohjaamaan. Kisoja katsellessa tuli itselle roppakaupalla lisää motivaatiota treenaamiseen ja kisaamiseen. Kisoista sai hyviä vinkkejä omaan ohjaamiseen ja hyvin sieltä katsomosta näkee, että missä ohjaus meni vikaan ja kuinka ei kannata tehdä. Kun tajuaa, että ei tuo mm-taso ole niin kaukana kuin mars tai venus, ja että siellä on myös kuumenevia ja kärsimättömiä parsoneita, niin se tuo vähän uskoa omaankin touhuun.

Perjantaina hierojalla

Blonkku oli perjantaina toista kertaa elämässään hierojalla, Lundanin Tiinalla. Tiina hieroskelee useampia tuttuja parsoneita, joten hyvillä mielin uskalsin sinne lähteä. Ekaksi katsottiin pihalla Blondin liikkumista, siitä ei löytynyt mitään huomautettavaa, Blondi on kuulemma erittäin sporttinen neiti. :o) Siis seuratahan ei voinut vaan sen piti loikkia mitä kummallisempia hyppyjä tai laukata ympäriinsä...

Hieronta ei ollut tällä(kään) kerralla Blondin lempipuuhaa. Koko ajan sain sitä pidellä makuuasennossa, ei se siellä muuten olisi pysynyt. Kyllä se näytti ihan tykkäävän hypistelystä ja oli välillä uneliaan näköinen, mutta silti se oli koko ajan pomppaamassa ylös. Blondi pelkää kovasti myös eläinlääkärillä ja jotenkin se taisi yhdistää hierojan eläinlääkäriin. Se oli tosi rauhallinen ja jännittynyt, selkä kaarella ja häntä alhaalla.

Saimme kuulla, että minua on siunattu erittäin vetreällä ja nopean aineenvaihdunnan omaavalla koiralla. Mitään jumeja ei löytynyt ja mitään varsinaista hierottavaa ei löytynyt. Voimme kuulemma mennä puolen vuoden päästä uudelleen tarkistuttamaan, että tilanne on silloinkin samanlainen. Ei voi muuta kuin olla kiitollinen ja toivoa saman trendin jatkuvan. Oikeasti tämä on suoranainen ihme meidän huonoilla alkulämmittelyillä ennen treenejä. Mulle tuli huono omatunto kun puhuttiin hierojan kanssa alku- ja loppuverryttelyn tärkeydestä. Verryttelyn keston pitäisi olla noin 20-30 minuuttia sekä ennen että jälkeen treenien, talvella vielä pidempi... Joskos koitettais panostaa tähän jatkossa, tekisi itsellekin ihan hyvää.

Kisajännitystä

Mä täällä koneen äärellä seuraan jännityksellä Agilityn MM-kisoja Helsingissä. Huomenna menen paikan päälle, mutta nyt pitää vaan tyytyä tulosten tarkkailuun. Maxien joukkueradalla Jaakko ja Zen tekivät hienon nollaradan, mutta muilla ryhmän jäsenillä ei mennyt ihan niin loistavasti. Suomen sijoitus 25.

Nyt siellä on meneillään Minien joukkuekisan hyppyrata. Tässä ratapiirros. Ei mikään ihan mahdoton. Myönnän että olisi super-vaikea, mutta Blonkulle tommoinen pyöritys sopii hyvin, ja kyllä tota ainakin treeneissä voisi kokeilla. ;o)

Treeneissä

"Dy shä voissit oddaa alusda mutt tosha kohdaa takkaaleikkaath"... "jaa, siish mihhi nää dakit laidedaah?"

Eilisissä agitreeneissä söimme puolentoista tunnin aikana ehkä noin kilon irtokarkkeja, Ainon luokkanousun kunniaksi. :o) Joka ryhmäläisellä koutsi mukaanlukien oli jatkuvasti suu täynnä hampaisiin kiinni jääviä nameja ja puheen laatu treenien aikana oli aika koomista. Ihan turha kysyä, että "kuinka tässä kantsisi mennä" tai "mihin nää nakit laitetaan", kun vastaus oli joka tapauksessa semmoinen tahmainen ynähdys. Hauskaa ja herkkua oli, aurinko paistoi ja rata oli mukavan yksinkertainen.

Blondin keppien "vaikeampi" puoli menee nykyään jo tosi hyvin, paitsi että neiti jättää kaksi viimeistä keppiä melkein poikkeuksetta menemättä. Ärsyttävää, enkä oikein tiedä mitä sille tekisin. Sillä on vaan niin kiire seuraavalle esteelle. Jos rupean ohjaamaan siinä loppupätkällä (mitä en siis muuten kepeillä tee) niin eihän siitäkään hyvää seuraa. Treeniä, treeniä.

Paikallaan pysymistä harjoiteltiin Blonkun kanssa vähän kentän laidalla. No, eihän siinä mitään ongelmaa ole jos ei ole se agilityrata siinä nenän edessä. Ei ole tyhmä tyttö tuo Blonkku. Vaikka laittaisin vaan yhden esteen nenän eteen, niin siltikin se istua napittaa kuin tatti. Mutta odotas vaan kun siinä edessä on odottamassa koko ihana rata, sitten ei kyllä malta. Eilen kyllä tehtiin taas pitkän ajan ennätys, pääsin kolmannelle esteelle odottamaan, ja sit vasta annoin lähtöluvan. En edes katsonut koiraan kävellessäni, vaan koutsilta kysyin, että tosissaanko se vielä istuu siellä?! Taitava!

Pommi, alias Bumtsika, meni eilen oikein kivasti. Rata oli sen verran yksinkertainen, että ei joutunut kamalasti jankkaamaan mitään tiettyä kohtaa, ja silloin ei Pommikaan kuumennut liikaa. Äänen käytön hyödyt tuli taas kerran esiin, kun radalla oli putken suu ja puomin ylösnousu vierekkäin ja itsellä sen verran pitempi matka sinne, että itse oli koirasta pahasti jäljessä. Pommille kun voi vaan huutaa "putkeen" ja se menee sinne. Ihanan helppoa. :o) Ainoa toimiva vinkulelumme on pyhitetty Pommin agilitypalkaksi. Se on niin hellyttävän onnellinen ja höperö kun se radan jälkeen saa lelunsa. Ei meillä ikinä mitään motivointi-ongelmia ole ollut, mutta tuo lelu on kyllä semmoinen taikakapistus. Se on myös mun hermojen tuki ja turva, koska yhdellä lelun vinkaisulla saan Pommin huomion itseeni ja muiden koirien tuijottelu loppuu kuin seinään.

Kuulumisia

Niinhän se on, että paras osa kuntoilua on se varustelu-urheilu, eli mahdollisimman hienojen apuvälineiden hommaaminen. Mä en ole ikinä innostunut sykemittareista (niinkuin eräät :o)) tai muista vempaimista, vaikka mulla semmoinen lahjaksi saatu perus-sykemittari onkin. Käytän sitä kellona. :o) Mutta mun motivaatioon ja innokkuuteen vaikuttaa kivat ja hyväntuntuiset vaatteet ja kengät. Nyt kun kerta käyn Latinos-tunneilla ja salsassa, niin pitihän sitä hommata tanssilenkkarit. Ne on vähän normaali aerobic-kenkiä luistavammat, jotta semmoiset päkiällä pyörimiset onnistuu paremmin polvien kärsimättä. Aikas makeet, katsokaa vaikka! Tuntuu, että olen löytänyt semmoisen liikuntalajin josta todella tykkään ja innolla lähden sitä harrastamaan. Musiikki on mahtavaa, tunnelma rento ja hiki tulee ihan hauskaa pitämällä. :o)

Blondi alkaa olla kunnossa, Canikur ja riisi alkaa toimia ja pari päivää on mennyt ilman mitään oireita. *Koputtaa puuta*. Toivottavasti pääsemme siis tällä viikolla normaali rytmiin, tänään ja huomenna olisi agitreenit ja perjantaina Blonkulla on se hieroja. Seuraavia kisoja olen suunnitellut vasta lokakuun lopulle (26.10), joten siihen mennessä koitetaan saada kontaktit toimimaan. Lokakuussa pääsemme Janitan ja Jaakon oppejakin kuulemaan, kiva juttu pitkästä aikaa. Itse menen ensi lauantaina Helsinkiin katsastamaan miltä tuo MM-tason agility näyttää ja kuinka pitkä matka sille tasolle on. ;o)

.

Pommi on oma äkäinen itsensä. Se on nyt ruvennut murisemaan ehkä entistä enemmän, jos siis siihen koskee, esim. sen maatessa sohvalla. Ei se murise vihaisesti eikä meinaakkaan purra, mutta jotenkin se omalla tavallaan ilmoittaa, että "hei, mä olen tässä". Nyt meillä on menossa jonkunlainen kurinpalautus-jakso. Minkäänlainen muriseminen ei ole sallittua, heti joutuu lattialle. Kai se kokeilee jälleen arvoansa laumassa, kun siihen on tullut uusi jäsen. Lisäksi sillä on taas samaa tassujen kutinaa kuin vuosi sitten, se pureskelee tai sillai kirputtaa niitä jatkuvasti. Ehkä sekin saa sen hermot vähän kireelle. Vitamiinit ja öljyt vaan kehiin, eiköhän tästä(kin) selvitä.

Viikonloppu

Näin meillä vietettiin viikonloppu:


Lähes koko perhe, tai ainakin 3/4, tiiviisti peiton alla ja unta kaaliin. Mulla oli kamala kurkkukipu, päänsärky ja kuumetta. Päässä jyskytti joku Sandvikin kivipora ja tahtia oli antamassa puna-armeijan rumpupatteristo. :o) Ei tullut lauantai-aamuna mieleenkään lähteä agility-kisoihin, kun pelkkä vessassa käynti oli kamalan työn ja tuskan takana. Harmi sinänsä, nyt menee taas noin kuukauden päähän seuraavat kisat kun päästään Blonkun kanssa nollajahtiin. Mutta minkäs teet. Ja itse kisaajakin on ollut edelleen mahapöpössään, välillä tuntuu että sen mahassa on joku alien. Pari päivää voi olla hiljaiseloa ja sit taas keskellä yötä alkaa kamala nuoleminen, lipominen ja täriseminen ja on PAKKO päästä ulos ruohoa syömään. Tällä hetkellä näyttää onneksi molempien tilanne suht normaalilta, pidetään peukkuja että tilanne jatkuu...